Ferraran juutalaiset, fasistit ja natsit

Italiainen elokuvaohjaaja Vittorio de Sica ohjasi 50 vuotta sitten merkkiteoksen Finzi Continien puutarha (Il Giardino dei Finzi Contini). Elokuva perustuu Giorgio Bassanin samannimiseen 1962 ilmestyneeseen romaaniin. Se kertoo Ferraran kaupungin juutalaisten kohtaloista vuosina 1938–1943.  Ferrara sijaitsee suunnilleen Bolognan ja Venetsian puolivälissä Pohjois-Italiassa.

Ferrara oli keskiajalla turvapaikka muista maista karkotetuille juutalaisille, mutta 1500-luvulta lähtien heidän asemansa huononi, ja vuosina 1627–1859 juutalaiset joutuivat asumaan ghetossa. Ferrara oli tuolloin osa paavin alaista Kirkkovaltiota. Juutalaisia Ferrarassa arvellaan olleen enimmillään noin 2 000.

Elokuva keskittyy kahden juutalaisen perheen nuorten elämän kuvaamiseen. Dominique Sanda näyttelee varakkaan Finzi Continin perheen Micol-nimistä tytärtä. Lino Capulicchio puolestaan on vähemmän varakkaan perheen (sukunimeä ei mainita) Giorgio-niminen poika. Micol ja Giorgio ovat tunteneet toisensa lapsuudesta lähtien, ja Giorgio on rakastunut Micoliin. Micol ei kuitenkaan vastaa Giorgion tunteisiin. Kumpikin opiskelee yliopistossa ja kirjoittaa graduaan.

Pääosissa ovat Dominique Sanda ja Lino Capulicchio. Kuva: Wikipedia.

Pääosissa ovat Dominique Sanda ja Lino Capulicchio. Kuva: Wikipedia.

Micolin perhe omistaa hienon kartanon, jota ympäröi suuri puutarha. Siellä on tenniskenttä, jossa nuoret ystävineen pelaavat. Elämä on idyllistä, kunnes Mussolini julistaa rotulakien toimeenpanon. Lait noudattelevat natsi-Saksan mallia, ja niissä kielletään juutalaisilta muun muassa avioituminen ei-juutalaisten kanssa, työ julkisissa viroissa ja korkeamman koulutuksen saaminen. Heidän nimiään ei saa esiintyä puhelinluetteloissa.

Rotulait eivät kuitenkaan käytännön hankaluuksia lukuun ottamatta pahasti häiritse nuoria. Varsinkin Finzi Continien perhe jatkaa normaalia elämää’ asemansa ja suhteidensa avulla. Giorgio saa Ranskassa opiskelevan veljensä Erneston (Helmut Berger) välityksellä hälyttäviä tietoja juutalaisten kohtelusta Saksassa. Yksi kaveripiiristä joutuu värvätyksi armeijaan ja hänet lähetetään taistelemaan Venäjälle, missä hän kuolee.

Juutalaisten asema Italiassa oli suhteellisesti turvallisempi kuin Saksan valtaamissa maissa. Heitä ryhdyttiin kuljettamaan tuhoamisleireille vasta, kun Italia luopui sodasta ja Saksa miehitti entisen liittolaismaansa 1943. Tällöin alkoivat juutalaisten tuhoamisleirikuljetukset. Ne koskettavat molempia perheitä, Finzi Contineita enemmän kuin Giorgion perhettä.

Elokuva kuvaa taitavasti Ferraran ja yleisemminkin Italian juutalaisten epävarmuutta siitä, mihin kehitys oli johtamassa ja naiivia luottamusta, että elämä voisi kaikesta huolimatta jatkua ennallaan. Pahimpaan ei osattu varautua.

Elokuvan juliste.

Elokuvan juliste.

Ferrarasta on arvioitu kuljetetun tappoleireille noin 200 juutalaista. Nykyään kaupungissa sijaitsee Italian juutalaisia ja holokaustia esittelevä museo Museo Nazionale dell’Ebraismo Italiano e della Shoah eli MEIS. Elokuvan nähneet turistit käyvät mielellään sen tapahtumapaikoilla, mutta puutarhaa he eivät löydä, sillä sen mallina toimi tiettävästi Roomassa sijaitsevan Palazzo Torlonian puutarha.

Il Giardino dei Finzi Contini. Ohjaus Vittorio de Sica. Pääosissa Dominique Sanda, Lino Capulicchio, Fabio Testi, Romolo Valli ja Helmut Berger. Italia 1970. Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin 1972. Lainattavissa Helmet-kirjastoista.

 


Avatar photo

About

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.