Angelo. Kuva: Espoo Ciné.

Espoo Ciné tuo eurooppalaisen elokuvan uutuudet Espooseen

Espoossa sukelletaan eurooppalaiseen elokuvaan 6.–12.5.2019, kun Espoo Ciné järjestetään jo 30. kerran. Kymmenpäiväinen elokuvafestari järjestetään Espoon kulttuurikeskuksessa, Kino Tapiolassa, Finnkino Sellossa ja Finnkino Omenassa.

Koko ohjelman, esitysajat ja -paikat löydät Espoo Cinén sivuilta. Seuraavassa muutama poiminta ohjelmistosta.

Festivaalin päätöselokuvana sunnuntaina 12.5. on mahdollista nähdä ennakkoon Peter Jacksonin uusi dokumenttielokuva They Shall Not Grow Old, jossa toisen maailmansodan mustavalkoinen arkistomateriaali saa värit ja rintamalle lähetetyt nuoret miehet tuodaan uudella tavalla lähelle ja todeksi. Teatterilevitykseen elokuva tulee 17.5.

Mothers’ Instinct kuvaa kahden belgialaisen kotiäidin ja sydänystävävän Alicen (Veerle Baetens) ja Célinen (Anne Coesens) suhteen kriisiytymistä, kun Célinen poika kuolee tapaturmaisesti ja perheet ajautuvat vainoharhan ja epäilyjen kierteeseen.

The Truk puolestaan kertoo vankilasta vapautuvasta Ulyssesta (Sandor Funtek). Hän haluaa sekä ansaita helposti rahaa että auttaa sairastunutta äitiään ja päätyy kaverinsa kanssa kamppailemaan inhimillisten tarkoitusperien ja hämäräbisnesten pariin.

Scifin ystävälle on tarjolla lupaavalta kuulostava ruotsalainen Aniara.Siinä Maa on tuhoutumassa ja joukko ihmisiä matkustaa avaruudessa kohti uutta elämää toisella planeetalla. Alus kuitenkin suistuu­ kurssiltaan ja ihmiset joutuvat tuuliajolle avaruuden äärettömyyteen.

Angelo

Wienin 1700-luvun hoviin tulee kasvatettavaksi pieni tummaihoinen poika, Angelo (Kenny Nzogang). Seurapiireissä kuhistaan uteliaisuudesta ja asenteista. Poikaan suhtaudutaan kuin eksoottiseen koiranpentuun, jota halutaan pitää hyvänä ja kouluttaa talon tavoille.

Elokuva perustuu lapsena orjuuteen kaapatun Angelo Solimanin tositarinaan. Kolonialismin henki leijuu vahvana Angelon lapsuuden yllä.Vai onko hän vain ”onnekas”, kun hänet orjuuden sijasta poimitaan rivistä ylempiensä huostaan?

Angelo. Kuva: Espoo Ciné.

Angelo. Kuva: Espoo Ciné.

Elokuva seuraa pojan kasvua nuoreksi mieheksi. Aikuista Angeloa esittää Makita Samba, joka tulkitsee hienosti vierauden ja erilaisuuden kokemuksia. Ne eivät häviä mihinkään, vaikka olisi pienestä pitäen elänyt samoissa kuvioissa ja kasvatettu (valkoisen) yläluokan jäseneksi. Pukuloisto lähinnä korostaa Angelon roolia hovin maskottina.

Vaikka elokuvassa liikutaan 1700-luvun pompööseissä ympyröissä, on sillä sanansa myös nykypäivän keskusteluille toiseudesta, asenteista ja rasismista.

Angelo (Itävalta, Luxemburg 2018). Ohjaus: Markus Schleinzer. Käsikirjoitus: Markus Schleinzer & Alexander Brom. Pääosissa: Makita Samba, Alba Rohrwacher, Larisa Faber.

When Arabs Danced

Moni arabimaiden kaupunki näyttää ja kuulostaa tänään hyvin erilaiselta kuin vielä 1960-luvulla, jolloin tiukat Koraanin tulkinnat eivät vielä rajoittaneet taiteen tekemistä ja kulttuuripiirejä. Oli aika, jolloin tanssittiin. Nyt rikas kulttuuriperinne, jolla on pitkä historia, tukahdutetaan.

Dokumenttielokuva When Arabs Danced kertoo muutoksesta, joka näkyy ja kuuluu ja siitä, että luova työ ei ole kadonnut mihinkään. Se vaan ei ole ollut helppoa pitkään aikaan ilmapiirissä, jossa ”dancers’ son” on ollut loukkaava pilkkanimi ja uskonoppineet ovat opettaneet lapsille, että kaikki musiikista innostuneet muuttuvat apinoiksi.

Dokumentissa ääneen pääsevät ne, jotka eivät alistu fundamentalistisen ja nationalistisen hengen alle vaan luovat uutta vaikka se tarkoittaisikin henkistä ja fyysistä turvattomuutta ja jatkuvaa epävarmuutta. Koskaan ei tiedä, missä raja lopulta menee. Oman intohimon toteuttaminen voi koitua kohtalokkaaksi arvaamatta, kun erilaisia fundamentalistisia ryhmiä on niin monia, ettei aina voi olla varma missä kieltojen rajat kulkevat.

Lopussa dokumentin tehnyt Jawad Rhalib itse kertoo miettineensä, mitä voi sanoa, mitä ei ja seuraako dokumentin tekemisestä jotain. Mutta lopulta: on pakko olla vapaus ilmaista itseään. Afraid to remain silent.

When Arabs Danced. Kuva: Espoo Ciné

When Arabs Danced. Kuva: Espoo Ciné

When Arabs Danced (Belgia 2018). Ohjaus: Jawad Rhalib. Käsikirjoitus: Jawad Rhalib.

Nainen sotajalalla

Kapina ei ole iästä kiinni. Halla (Halldóra Geirharðsdóttir) on keski-ikäinen, keskiluokkainen asennemuija ja hän on raivoissaan. Hän on kaupunkilainen voimanainen, joka tietää, mitä tahtoo, ja hän tahtoo heittää kapuloita Islannin markkinoille ilmaantuneita ylikansallisia energiayhtiöitä vastaan.

Massiiviset voimalinjat halkovat upeita Islannin maisemia. Arkityönsä lomassa Halla vetää ylleen vaelluskamat ja hiipii jousen, nuolen, naamarin ja räjähteiden kanssa maalle hajottamaan voimalinjoja. Samoille kulmille Hallan kanssa osuu nuori, ulkomaalainen fillarituristi, joka joutuu toistuvasti ja tahtomattaan tekemisiin terroristia jahtaavan virkavallan kanssa.

Yhden naisen protestin lomassa Halla odottaa adoptiolasta. Käy vain niin, että tihutöiden tekijän kilpajuoksu virkavallan kanssa vaikuttaa myös adoptioprosessiin.

Elokuvassa on hauskasti, kommentoivasti toteutettu musiikki, kun muusikkoryhmä ilmaantuu soittamaan tapahtumien taustalle ja osaksi kohtauksia. Halla tuntuu toisinaan melkein kommunikoivan soittoniekkojen kanssa.

Nainen sotajalalla. Kuva: Espoo Ciné.

Nainen sotajalalla. Kuva: Espoo Ciné.

Elokuvan kokonaisuus on yhtä aikaa hauska, osuva ja outo. Erikoinen, mutta lämminhenkinen. Halla on aivan mainio päähenkilö, ja katsojan myötätunnon saavat puolelleen toisetkin keskushenkilöt. Geirharðsdóttir tekee elokuvassa onnistuneen kaksoisroolin esittäessään Hallaa ja tämän kaksoissiskoa.

Woman at War (Kona fer í stríð. Islanti, Ranska, Ukraina). Ohjaus: Benedikt Erlingsson. Käsikirjoitus: Ólafur Egilsson, Benedikt Erlingsson. Rooleissa: Jóhann Sigurðarson, Jörundur Ragnarsson, Juan Camillo Roman Estrada, Halldóra Geirharðsdóttir.

Trillerin tarpeeseen The Guilty

Puhelin soi hämärissä hätäkeskuksen tiloissa niin kuin se on soinut jo monta kertaa. Itkuisen, sekavia puhuvan naisen puheluun vastaan hätäkeskuspäivystäjäksi siirretty poliisi Asger (roolissa erinomainen Jakob Cedergren). Nopeasti Asgerille käy selväksi, että liikkuvasta autosta soittava nainen on siepattu.

Katsoja jää seuraamaan läheltä, miten Asger yrittää auttaa naista. Tilanne kehittyy piinaavasti puhelu puhelulta ja keskustelu keskustelulta. Karmea totuus valkenee vähitellen, yhtä aikaa Asgerille ja katsojalle. Puolentoista tunnin ajanjakso hätäkeskuksen pöydän äärellä vääntää sydäntä, ja hätä kasvaa tapahtumien edetessä turhauttavasti juuri siihen suuntaan, mihin niiden ei haluaisi etenevän. Tapahtumien kulku on yhtä aikaa ennakoitava ja täysin ennakoimaton.

Guilty. Kuva: Espoo Ciné.

Guilty. Kuva: Espoo Ciné.

The Guilty kaappaa puristavaan otteeseensa nopeasti ja pitää kiinni viime hetkeen asti. Se on hyvä esimerkki siitä, että erinomaisen trillerin tekemiseen ei tarvita jättimäistä budjettia ja päätähuimaavaa seikkailua mantereelta toiselle. Joskus riittää 85 minuuttia reaaliaikaista toimintaa hämärässä huoneessa, jonka valaisee roolissaan loistava näyttelijä. Eikä Asgerinkaan hahmo ole kerralla selitetty kirkasotsainen pelastustyöntekijä, vaan hänestäkin paljastuu ihmisen sisäinen ristiriitaisuus.

The Guilty (Den skyldige 2018). Ohjaus: Gustav Möller. Käsikirjoitus: Gustav Möller, Emil Nygaard Albertsen.

 


Piia Latvala

Kirjoittaja

Kirjoittaja on kustannustoimittaja ja vapaa toimittaja, tarkkailija ja päiväuneksija, joka pukeutuisi mielellään supersankariviittaan.


'Espoo Ciné tuo eurooppalaisen elokuvan uutuudet Espooseen' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.