Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt maassamme. Yhteiskuntamme on sen seurauksena vaarassa voimakkaasti polarisoitua, kun ihmiset jäävät omiin poteroihinsa ja ampuvat sieltä myrkyllisillä sanan nuolilla toisiaan. Ja mikä pahinta, tässä prosessissa helposti unohtuvat paitsi hyvät käytöstavat niin myös avoimen, rehellisen ja järkiperäisen keskustelun säännöt. Liian helposti sorrutaan henkilöön käyviin syytöksiin ja helppoihin selityksiin myös vaikeissa ja monimutkaisissa asiakysymyksissä. Kaikkein kaltevimmalle pinnalle joudutaan silloin, kun totuudesta tai sen tavoittelusta tehdään vain väline eikä siihen suhtauduta itseisarvona tai eettisenä periaatteena, jota pitää kunnioittaa.
Suvaitsevaisuuden problematiikkaa usein pohditaan, mutta ei niinkään sitä, mikä estää tai mikä edistää mahdollisuuksia toisen ihmisen näkemysten ymmärtämiseen. Tämän pohtiminen on kuitenkin tällä hetkellä yhteinen ydinkysymyksemme.
Olemme monista asioista eri mieltä, mutta meitä myös yhdistävät lukuisat asiat, esimerkiksi arvostamme rauhaa, työtä, rakkautta ja terveyttä. Myös siinä suhteessa olemme samanlaisia, että olemme kaikki erilaisia. Ei ole olemassa edes identtisiä kaksosia, jotka olisivat täysin samanlaisia. Voisimme oppia ymmärtämään eri tavoin ajattelevia, joko enemmistöön kuuluvia tai vähemmistöön kuuluvia, ymmärtämällä sen tosiasian, että toisissa kysymyksissä kuulumme enemmistöön, toisissa vähemmistöön.
Aito mahdollisuus ymmärtää toisia ja luottaa heihin edellyttää, etteivät yhteiskunnan rakenteet murenna tätä potentiaalia. Vain riittävä tasa-arvo erilaisten ja eri yhteiskuntaryhmistä kasvaneiden ihmisten välillä luo edellytykset toisen ymmärtämiselle ja kunnioittamiselle. Historiasta tiedämme, että suuret valta- ja varallisuuserot muuttavat yhteiskuntaa ikävällä tavalla rangaistuskeskeiseksi. Samalla liudentuu tai häviää mahdollisuus ymmärtää toista ihmistä, jonka elämänpiiri on kaukana omasta.
Paluuta sääty-yhteiskuntaan emme halua. Siksi on ponnisteltava sellaisen yhteiskuntapolitiikan puolesta, joka tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun. Kaikenlaista eriytymistä pitää seurata tarkasti, olipa kysymys asuinalueista, kouluista tai palveluista kansalaisille.
Jos pystymme estämään syrjäytymisen ja eriytymisen prosesseja, meillä on hyvät edellytykset käydä toisiamme kunnioittavaa ja ymmärtävää keskustelua siitä, miten voimme edistää yhteistä hyväämme. Se on pysyvä tavoitteemme yksilöinä ja yhteiskuntana.
