Kun kirjan nimi on Idiootit ympärilläni, se ei varsinaisesti houkuttele tarttumaan kirjaan. Kuka fiksu ihminen ainakaan ääneen kutsuisi (työ)kavereitaan tai muita lähellä olevia idiooteiksi? Kirjan alaotsikko on parempi: Kuinka ymmärtää muita ja itseään.
Kirjan kyseenalainen nimi on tietysti kirjoittaja Thomas Eriksonin huumoria ja liittyy erääseen hänen tapaamaansa henkilöön, joka todella ajatteli ympärillään olevan idiootteja. Kirjan nimi herätti sen ilmestyessä ansaittua huomiota Ruotsissa. Teosta on myyty kymmeniätuhansia, joten ilmeisesti ratkaisu oli oikea.
Thomas Erikson on ruotsalainen kirjailija ja konsultti, joka on parinkymmenen vuoden ajan keskittynyt ihmisten vuorovaikutukseen erilaisissa yhteisöissä. Koulutukseltaan hän ei ole psykologi vaan ekonomi, joka on opiskellut lisäksi käyttäytymistieteitä. Hän on valmentanut sekä johtajia että työntekijöitä Ruotsin suurimmissa yrityksissä, kertoo kirjan kansilieve. Missä yrityksissä, olisi ollut kiinnostava yksityiskohta!
Persoonallisuustyyppien värit.
Kirjassa Erikson esittelee neljä värein nimettyä persoonallisuustyyppiä, jotka ovat punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Kyseessä on ns. DISA-analyysi, joka on yksi maailman käytetyimmistä persoonallisuuden arvioinnin menetelmistä yritysmaailmassa. Analyysiä voi kritisoida karkean tyyppijaottelunsa vuoksi: Voiko ihmisen persoonallisuuden jakaa vain neljään mahdolliseen tyyppiin?
Neljä persoonallisuustyyppiä pähkinänkuoressa
Tuntuuko joskus työelämässä siltä, että työkaveri vain hidastelee ja himmailee? Jos tuntuu tutulta, olet todennäköisesti väriltäsi punainen, joka haluaa nopeasti ja viipymättä toimintaa ja tulosta, ja muiden hidastelu suututtaa punaista. Tai jos työelämässä tuntuu siltä, että kun muut epäröivät ja puntaroivat riskejä, niin yksi työkaveri on vauhdilla jo tekemässä päätöstä asiasta. Olet kohdannut punaisen, joka ei pelkää päätösten tekemistä. Hän voi todeta muille: Olemme keskustelleet tästä asiasta jo kaksikymmentä minuuttia, mennään eteenpäin!
Toinen työkaveri taas hakee jatkuvasti huomiota vitsejä kertomalla kuin oltaisiin television viihdeohjelmassa. Jos työkaveri puhuu koko ajan, vastailee, vaikkei häneltä kysy mitään, vitsailee ja viihdyttää muita, niin olet kohdannut keltaisen tyypin. Hänen juttunsa voivat olla niin kummallisia, että kun niitä tarkemmin kuuntelee, miettii, mitä hän oikein ajattelee. Vastaus voi olla: En yhtään mitään – ja nauru päälle. Porukan pelle tai iloinen tunnelmanluoja?
Työkaverinasi voi olla myös henkilö, joka ei pidä paljon melua itsestään. Hän arvioi työssään viimeisen päälle tarkasti virheet ja riskit, hän tietää oikeat vastaukset. Työpöytä on putipuhdas ja järjestyksessä, kaikella on paikkansa, mitään ei puutu eikä ole kadoksissa. Hän on yksityiskohtainen, pikkutarkka, varovainen ja kun hän puhuu, on asia tarkkaan harkittu. Toisinaan oikea besserwisser koko tyyppi. Työkaverisi on sininen.
Thomas Erikson. Kuva: Robin Berglund.
Viimeisin värityyppi on yleisin, heitä on kaikkialla. Vihreä tyyppi on kaikkien värien keskiarvo. He ovat kaikkien tuttuja: ystävällisyyden perikuvia, hyviä seuraihmisiä, jotka tekevät kaikkensa pitääkseen suhteet toisiin kunnossa. Vihreä on kiinnostuneempi sinusta kuin itsestään eikä halua loukata ketään. Vihreä sulautuu mieluummin joukkoon kuin on keskipisteenä. Hän on hyvä tiimipelaaja, mutta ei riskeeraa; tuttu ja turvallinen riittää vihreälle. Miksi tehdä muutoksia, kun voidaan tehdä kuten ennenkin?
Tunnistitko itsesi? Joku tunnistaa toimintatavoistaan selkeästi värityyppinsä, vaikka harva edustaa täysin yhtä tyyppiä. Erikson toteaa, että moni löytää jostain värityypistä paljon tuttua, mutta usein ihmisessä yhdistyy piirteitä kahdesta tai kolmesta värityypistä.
Idea kirjaa lukiessa on ensin selvittää, kuka persoonallisuusvärin tyyppi on itse. Sen jälkeen voi arvioida itseään suhteessa toisiin.
Helppolukuinen työkalu kenelle tahansa
Kirjaa ei kannata lukea psykologisena tieteellisenä teoksena. Kirjan kieliasukin jo kertoo siitä: Se ei ole tieteellistä argumentointia lähdeluetteloineen. Kirjan kirjoittajakaan ei ole psykologian ammattilainen. Mutta mielestäni kirja on hyvä työkalu työpaikoille.
Olen arvioinut entuudestaan minulle tuttua värityyppiluokittelua hyväksi käyttäen, mitä värityyppiä jotkut työkavereistani edustavat toimintatapojensa perusteella. Siksi kirja kiinnostikin, koska se toi lisäinfoa tästä minulle jo tutusta persoonallisuustyyppijaottelusta. Siitä on ollut hyötyä, sillä olen sopeuttanut omaa käyttäytymistäni joissain tilanteissa, kun olen ymmärtänyt, mitä persoonallisuustyyppiä kaveri edustaa. Siitä on ollut apua, niin uskomattomalta kuin se voi kuulostaakin!
Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni. Kansikuva.
Työkaverin joskus käsittämätön suhtautuminen on saanut ”värin”, minä ymmärryksen värityypittelyn perusteella, miten luonteeltaan tietyntyyppinen kaveri toimii eri lailla kuin minä. Olen jopa ajatellut, että järjestäisin halukkaille kurssin värityypeistä.
Entä minkä väriset tyypit ovat parhaita työntekijöitä? Kaikki. Ryhmä toimii parhaiten, kun siinä on erilaisia ihmistyyppejä.
Unohda kirjan vähän pöhkö nimi ja kokeile, onko kirjasta hyväntuuliseksi työvälineeksi sinulle.
Arvioitu teos: Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni. Atena 2017, 300 s.
