Solvik. Kuva: SVT.

Erään steinerkoulun pimeä puoli

Ruotsin julkisen palvelun mediassa SVT Play:llä julkaistiin toukokuun alussa huomiota herättänyt kolmiosainen dokumenttisarja De utvalda barnen (suom. Valitut lapset). Dokumentti kertoo 1980-luvun alussa perustetusta Solvikin steinerkoulusta, sen entisistä oppilaista ja opettajista. Dokumentin tekijä Jasper Lake on itse kyseisen koulun kasvatti ja hänellä on kouluajastaan hyviä muistoja.

Lake on aina tuntenut olevansa steinerkoulun kasvattina etuoikeutettu ja erityinen, mutta kun hän aikuisiällä törmää toisenlaisiin koulumuistoihin, hänen mielikuvansa kouluajasta joutuvat koetukselle. Miksi niin monet muut koulun entiset oppilaat kertovat vakavasta koulukiusaamisesta, hengenvaarallisista leikeistä ja opettajien harjoittamasta väkivallasta? Miten on mahdollista, että osa koulun oppilaista ei koskaan oppinut lukemaan ja laskemaan tavalla, jota aikuiselta nyky-yhteiskunnassa edellytetään? Minkälaiset voimat koulun kasvatusideologiaa todellisuudessa ohjasivat?

Jasper Lake päättää palata lapsuutensa steineryhteisöön, tällä kertaa kuvaajan kera. Mitä syvemmälle entisten oppilaiden muistoihin Lake sukeltaa, sitä synkempi kuva koulun toiminnasta piirtyy.

Vähä vähältä katsojalle käy ilmi, että Solvikin steinerkoulun toimintaan on vaikuttanut erityisesti yksi ihminen, koulun perustaja Pär Ahlbom, joka toimi koulussa myös opettajana ja joka aina viime vuosiin asti on kiertänyt maailmalla esittelemässä ainutlaatuista opetusfilosofiaansa. Ruotsalaisen steinerliikkeen parissa Solvikin steinerkoulun radikaaliin pedagogiaan suhtauduttiin kriittisesti, minkä vuoksi se suljettiin liikkeen virallisten koulujen ulkopuolelle.

Ahlbom itse kertoo, että hänen ja koulun opettajien tavoitteena on ollut tulkita Rudolf Steinerin opetuksia mahdollisimman puhdasoppisesti.  Hän kuvailee Solvikin steinerkoulua sellaiseksi kouluksi, jollaiseksi Rudolf Steiner koulun oli tarkoittanut. Koulun tavoitteena ei ollut kasvattaa lapsia, jotka kiltisti sopeutuisivat yhteiskuntaan, vaan ihmisiä, jotka muuttaisivat sitä. Solvikin koulun opetuksen ytimessä on Steinerin antroposofiseen hengentieteeseen olennaisesti kuuluva reinkarnaatio-oppi ja karman laki. Oppilaille Ahlbomin innoittama pedagogia kuitenkin tuotti monenlaista turvattomuutta, traumoja ja suoranaista hengenvaaraa.

Dokumenttia katsoessani en voi olla ajattelematta ruotsalaista Knutby-lahkoa, josta olen Vartijaan kirjoittanut. Silmieni eteen piirtyy kuva koulusta, jonka ympärille rakentunut tiivis, ja muuhun yhteiskuntaa etäisyyttä ottava, yhteisö seuraa sokeasti pääideologi Pär Ahlbomin päähänpistoja ja joka on valmis altistamaan lapset kyseenalaiselle kasvatukselliselle eksperimentille.

Yksi silmiinpistävimpiä asioita dokumentissa on Jasper Laken entisten, nyt jo eläkkeellä olevien opettajien kyvyttömyys tunnustaa tehtyjä virheitä ja koulutoiminnan traumaattista ulottuvuutta. Pär Ahlbomin kohdalla tosiasioiden kieltäminen saavuttaa suorastaan patologiset ulottuvuudet. Ahlbomin omat aikuiset lapset toteavat, ettei heidän isänsä ole koskaan osoittanut myötätuntoa, katumusta tai surua – ominaisuuksia, joita ilman ihmisestä helposti tulee ympäristölleen vaarallinen. Jasper Lakelle Ahlbom toteaa, ettei usko entisten oppilaiden traumoihin, ja ohittaa ne ilmoittamalla, että kyseessä on muoti-ilmiö, fake news.

Dokumentin loppu onnistuu kuitenkin yllättämään katsojan. En paljasta enempää, mutta suosittelen lämpimästi dokumenttia kaikille kasvattajille. Ruotsinkielinen tekstitys helpottaa ohjelman seuraamista, jos puhuttu riikinruotsi takkuaa.

Pyysin Suomessa steinerkoulussa opettanutta ystävääni katsomaan dokumentin ja lausumaan siitä mielipiteensä. Näin hän kirjoittaa:

”Tunnistan dokumentista sulkeutuneen ja ilmeisen tiukan yhteisön. Tässä tapauksessa opettajat, ja ehkä myös osa oppilaiden vanhemmista, ovat toteuttaneet ensisijaisesti itseään ja omaa henkilökohtaista idealismiaan murskaten lasten perustarpeita ja oikeuksia. He ovat aiheuttaneet lapsille vaaraa ja turvattomuutta sekä hankaloittaneet/evänneet lapsilta mahdollisuuden kasvaa osaksi yhteiskuntaa. Mielestäni Solvikin koulu ei edusta steinerkoulua tai -liikettä yleisemmin.

Olen sijaistanut steinerkoulujen lisäksi myös ihan tavallisissa peruskouluissa, joissa jokin muu paikallisyhteisön ideologia tai maailmankatsomus vaikuttaa vahvasti koulun toimintaan ja säätelee esimerkiksi sitä, miten koulussa opetetaan ilmastonmuutoksesta, historiasta tai uskonnosta. Olen myös törmännyt kotikoulujärjestelyihin, joiden taustalla vaikuttavat huoltajan omat kokemukset ja/tai ideologiset näkemykset.

Kokemukseni mukaan koulumaailmassa ongelmia lakaistaan systemaattisesti maton alle todella paljon. Olipa lapsi sitten ihan tavallisessa peruskoulussa, steinerkoulussa tai muualla, on huoltajan hyvä olla tiukasti kartalla ja tietää kuka lasta opettaa, mitä ja miten opetetaan ja miten opetuksen laatu toteutuu.”

Kun on niin, että kaikki vanhemmat eivät pysty tässä suhteessa lapsensa etua ajamaan, valvovan viranomaisen rooli korostuu. Solvikin steinerkoulun tapauksessa viranomaiset ovat ilmiselvästi epäonnistuneet tehtävässään, kun koulu on saanut jatkaa toimintaansa tässä muodossa. Näkemäni jälkeen jään kuitenkin miettimään, mitä ajatella niistä entisistä oppilaista, jotka traumaattisten kokemustensa jälkeenkin ovat päättäneet laittaa omat lapsensa samaan kouluun opintielle. Minkä sortin ”Tukholman syndromasta” silloin on kyse?

Solvikin steinerkoulun nykyinen johtaja pahoittelee menneisyyden virheitä, ja koulu on pyytänyt julkisesti anteeksi niitä henkisiä ja fyysisiä haavoja, joita oppilaille koulun toiminnasta aiheutui. Hän myöntää kuitenkin, että osa vanhoista opettajista on yhä opetustehtävissä ja että antroposofia on olennainen osa koulun maailmankatsomuksellista linjaa.

Suomessa steinerkoulujen opettajien koulutuksesta vastaa Helsingin Jollaksessa toimiva yksityinen Snellman-korkeakoulu, jonka toiminnassa painottuu koulun kotisivujen mukaan ”steinerpedagoginen ja fenomenologinen lähestymistapa, joka pyrkii ottamaan huomioon myös ihmisen ja maailman henkisen ulottuvuuden”.

Esitelty tv-dokumentti: De utvalda barnen. Tekijä: Jasper Lake. SVT, Ruotsi, 2021.

Artikkelikuvassa Solvikin steinerkoulu. Kuva: SVT.


Kirjoittaja

KTM Tiina Kristoffersson työskentelee helsinkiläisen teatterin hallintojohtajana. Taide, erityisesti kirjallisuus ja teatteri, ovat Kristofferssonille rakkaita. Kirkolliseen keskusteluun hän on osallistunut mm. Taantuvan tasa-arvon kirkko -antologian (toim. Anni Tsokkinen) yhtenä esseistinä. Vapaa-ajallaan Kristoffersson suunnittelee kristillisiä rukousnauhoja ja yrittää pitää viherkasvejaan hengissä. Kuva: Markku Pihlaja.


'Erään steinerkoulun pimeä puoli' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 7.6.2021 @ 22.07 Distell

    Kyllä Suomessa on sama ongelma, siitä vaietaan.
    Epäpätevät opettajat, taiteelliset ja herkät ihmiset, jotka keskikoulun käyneenä ottavat luokan haltuunsa ja eivät edes tiedollisesti pärjää lukiotasolle…
    Tällaiset henkilöt sortuvat helposti ”tuomiopäivä pasunointiin” ja oppilaiden julkiseen mustamaalaamiseen koko luokan edessä.
    Solvik on vain todiste konsentroituneesta fanatismista ja tietotaidon puutteesta.
    Mikäli Suomessa tutkittaisiin enemmän pintaa syvemmältä löytyy vastaavaa …

    Vastaa

  2. 14.6.2021 @ 8.51 Tiina Kristoffersson

    Tämä ruotsalaisdokumentti on nyt nähtävillä Yle Areenalla nimellä Valitut lapset: https://areena.yle.fi/1-50857759

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.