Uskontojen uhrien tuki ry.

Epäterve uskonyhteisö kontrolloi jäsentensä elämää

Kirjoitin muutama viikko sitten arvion HBO:lla esitettävästä uudesta dokumenttisarjasta Knutby I blind tro. Kirjoitus on herättänyt lukijoissa monenlaisia ajatuksia. Yksi toistuva kysymys on se, miten on mahdollista, että ruotsalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa asuvat koulutetut ihmiset voivat olla näin manipuloitavissa ja miksi he eivät yksinkertaisesti jättäneet yhteisöä edes sen jälkeen, kun kahta ihmistä oli ammuttu, toista kuolettavasti. Moni katsoja kokee jonkinlaista etääntymisen tunnetta Knutby-yhteisön jäseniä kohtaan eikä pysty samaistumaan uskonnollisen väkivallan uhrien tilanteeseen.

Ymmärrän tämän etääntymisen tunteen hyvin. Olen itsekin pohtinut erityisesti sitä, miten on mahdollista, että juuri Ruotsissa kaikista maailman valtioista tällaisen uskonnollisen lahkon toiminta on ylipäätään mahdollinen. Olen asunut Ruotsissa ja minulle Ruotsi näyttäytyy erittäin sekulaarina yhteiskuntana. Mielikuvieni ruotsalaisuuteen ei yksinkertaisesti kuulu uskonnollinen hurahtaminen. Henkirikoksia tehtailevat uskonnolliset kultit yhdistyvät mielessäni enemmänkin ulkoeurooppalaiseen ääriajatteluun ja olen kuvitellut, että korkea koulutustaso ehkäisee pahimpia uskonnollisia ääritekoja.

Selvittääkseni, mistä uskonnollisessa manipulaatiossa oikein on kyse, otin yhteyttä Uskontojen uhrien tukeen (UUT). Yhdistyksen puheenjohtaja psykologi ja psykoterapeutti Pia Puolakka ei allekirjoita ajatustani koulutustason tai maallistumisen suojaavasta vaikutuksesta uskonnollista väkivaltaa vastaan. Puolakan mukaan hyvinvointiyhteiskunnan maallistumisella tarkoitetaan usein sitä, että perinteinen kansankirkko on menettänyt merkitystään, minkä seurauksena myös yhteiskunnassa vaikuttavan uskonnollisuuden kirjo moninaistuu, ja ihmiset saavat vapaammin valita omat uskonnolliset yhteisönsä. Yhteiskunnan maallistuminen ei myöskään poista ihmisen hengellisyyden tarvetta. Puolakka kertoo tunnistavansa Knutby-yhteisössä vallinneita epäterveitä ilmiöitä myös suomalaisista uskonnollisista yhteisöistä, vaikka henkirikoksiin johtava uskonnollisuus onkin Suomessa erittäin harvinaista.

UUT:n toiminnajohtaja Joni Valkila ei myöskään muista viime vuosilta tapahtumia, joissa uskonnollisen lahkon toiminta olisi johtanut suoraan henkirikokseen. Hän muistuttaa kuitenkin siitä, että epäterveiden uskonnollisten lahkojen maailmankuva ja oppi voi olla hengenvaaraksi yhteisön jäsenille epäsuoralla tavalla. Valkila viittaa henkisen väkivallan seurauksena tehtyihin itsemurhiin sekä muun muassa Jehovan todistajien oppiin, joka kieltää verituotteiden käytön silloinkin, kun verensiirto voisi pelastaa ihmisen hengen.

Valkila nostaa Knutby-dokumentista esiin myös karttamisen periaatteen, jota pitää yhtenä julmimpana tekona, jonka yhteisöllisyyttä janoavalle ihmiselle voi tehdä. Jäsen, joka kyseenalaistaa lahkon opin ja toiminnan, voidaan erottaa yhteisöstä, eivätkä yhteisön jäsenet saa sen jälkeen enää pitää häneen yhteyttä. Monelle yhteisöstä erotetulle, tai yhteisöstä itse irtautuneelle, tällainen karttaminen voi merkitä koko sosiaalisen yhteisön menettämistä, mikä pahimmillaan johtaa itsemurhiin tai vaikeisiin mielenterveyden ongelmiin.

Puolakan ja Valkilan mukaan epäterveille uskonnollisille yhteisöille ominaista on vallan keskittyminen erityisasemaan nostetulle karismaattiselle johtajalle ja tämän lähipiirille, jolla on oikeus määrittää kaikkia koskeva korkein tieto ja totuus. Taloudellinen hyöty, seksi (joskus jopa seksuaalinen hyväksikäyttö), palvontaa muistuttava ihailu ja monenlaiset muut etuoikeudet ovat vallanpitäjien yksinoikeutta. Knutbyssä tällaisessa valta-asemassa toimi Åsa Waldau, jota yhteisö kutsui Kristuksen morsiameksi sekä Waldaun ympärillä toimiva lojaali lähipiiri, joka mahdollisti yhteisön myrkyllisen toiminnan.

Uhkailu ja mielistely,  kuuliaisuuden palkitseminen ja kyseenalaistajien rankaiseminen yhteisöstä eristämällä ovat vaarallisen tehokkaita keinoja ihmisen mielen hallitsemiseen. Uuteen jäseneen kohdistetaan aluksi paljon positiivista huomiota, puhutaan kuherrusvaiheesta. Pikkuhiljaa vaatimukset ja painostus oikeanlaista käyttäytymistä ja ajattelua kohtaan kasvavat. Kun manipulatiivinen ohjaus vahvistuu pikkuhiljaa ja asteittain, ihminen ryhtyy helposti normalisoimaan epäasiallista käytöstä ja menettää vähä vähältä kykynsä kriittiseen ajatteluun. Mitä enemmän yksilön oma elämä rakentuu yhteisön varaan esimerkiksi työn tai perhe- ja sukuyhteyden kautta, sen vaikeampaa yhteisöstä lähteminen on.

Puheenjohtaja Pia Puolakka painottaa, ettei UUT suhtaudu uskontoihin lähtökohtaisesti negatiivisesti eikä halua osoitella tiettyjä uskonnollisia ryhmiä, jotka olisivat muita alttiimpia hengelliselle väkivallalle. Ihmisellä on sisäänrakennettu hengellisyyden kaipuu, joka voi ottaa monia muotoja ja terveellä pohjalla toimivat uskonnolliset yhteisöt voivat tuoda paljon hyvää jäsentensä elämään.

Vuonna 1987 perustettu Uskontojen uhrien tuki ry:n tavoitteena on tukea uskonnollisissa yhteisöissä vaikeuksiin joutuneita ihmisiä ja näiden läheisiä. UUT:n kotisivuilta löytyy kuudentoista kohdan lista, jotka paljastavat, milloin on syytä huolestua yhteisön toimintatavoista. Epäterve uskonnollinen yhteisö pyrkii vaikuttamaan jäsentensä käytökseen, ajatteluun, tunteisiin ja valvomaan jäsenten saamaa informaatiota. Nämä henkisen kontrollin neljä elementtiä muodostavat toisiinsa vaikuttavan verkoston, jonka avulla yhteisö pystyy vaikuttamaan henkisesti vahvimpiinkin yksilöihin.

Kysyn vielä haastattelun lopuksi Pia Puolakalta, näkyykö UUT:n toiminnassa mitenkään ei-uskonnollinen lahkolaisuus. Puolakka kertoo yhdistyksen olevan avoin myös kaikille niille ihmisille, jotka tulevat sellaisista ei-uskonnollisista kultinomaisista yhteisöistä, joiden toimintaa ohjaavat esimerkiksi poliittiset, ideologiset tai salaliittoihin liittyvä ääriajattelu.

Lisätietoa: www.uskontojenuhrientuki.fi

Lue myös: Vuokko Ilola on kirjoittanut Vartijaan useita artikkeleita, joissa käsitellään vanhoillislestadiolaisuuden pimeää ja manipulatiivista puolta. 

 


Avatar photo

Kirjoittaja

KTM Tiina Kristoffersson kirjoittaa Vartija-lehteen erityisesti kirjallisuudesta, elokuvista ja tv-sarjoista. Kirkolliseen keskusteluun hän on osallistunut mm. Taantuvan tasa-arvon kirkko -antologian (toim. Anni Tsokkinen) yhtenä esseistinä. Vapaa-ajallaan Kristoffersson suunnittelee kristillisiä rukousnauhoja ja yrittää pitää viherkasvejaan hengissä. Kuva: Markku Pihlaja.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.