Vaikka Oulu oli 1700-luvun lopussa Suomen toiseksi suurin kaupunki, akateemiselle opintielle oli lähdettävä Turkuun. Frans Michael Franzén (1772–1847) tunsi kutsumuksensa hengen viljelyn alalle isän käytännöllisammatillisten toiveiden sijasta. Maailmaa poika kävi näkemässä jo nuorukaisena Tukholman lisäksi Kööpenhaminaan, Saksaan, Amsterdamiin, Pariisiin ja Lontooseen asti ulottuneella matkallaan.
Pappisurallaan Franzén eteni Paimion kirkkoherrasta Härnösandin piispaksi, jonka hiippakunta käsitti koko pohjoisen Ruotsin.
Franzénin runovalikoiman suomentaja Toivo Hyyryläinen luonnehtii 250 vuotta sitten syntyneen ’runoruhtinas, piispa Franzénin’ elämänvaiheita: opintoja ja uravalintaa. Mutta miettiä voi, oliko ”kamppailu tieteen ja runouden välillä” muuta kuin sen ratkaisemista, kulkisiko runouskin mukana. Ei kai pelkästään runouden varaan noihin aikoihin juuri kukaan voinut heittäytyä. – Franzénin valtiollista arvostusta runoilijana toki osoittaa, että hän sai tehtäväkseen kirjoittaa runomuotoisen puheen Kustaa III:lle kuninkaan muistojuhlaan. Kuninkaallisia tilaustöitä seurasi jatkossakin.
Suomentaja esittelee myös runojen aiheistoa ja tematiikkaa. Kunkin runosuomennoksensa jälkeen Hyyryläinen tarjoaa analyysin runosta. Maallinen ja hengellinen olivat Franzénille sisäkkäisiä käsitteitä. Onnen ja kauneuden hetkellisyys ja kaiken katoavaisuus on keskeistä; silti esimerkiksi viiniaihelma laajenee ihmissielua ilahduttavasta voimasta universaaliksi symboliksi elämän hurmasta ja ilosta.
Hyyryläinen korostaa analyyseissaan ja jopa suomennoksissaan runojen kristillistä tematiikkaa. Kuitenkin esimerkiksi runo ”Ihmisen kasvot” (Menniskans anlete) liittyy yhtä lailla antiikin traditioon kuin kristilliseen perinteeseen. Taivaan salit ja Eeden ovat suomennoksessa tallella, mutta Elysionin laaksot hukassa. Pakanallisen antiikin vaikutuksesta todistaa mielestäni sekin, että kuten Hyyryläinen huomauttaa, Franzén antoi runon eräälle versiolle nimen Runotar (Sångmö). Paitsi yksilöllinen ihailun ja rakkauden kohde runon osoitehenkilö on siis taiteen jumala(tar), myyttinen muusa. Sen voimaa runo ylistää ja sanoo kauneuden ja runouden lohduttavan kärsivää ihmistä tässä ajassa, juuri siksi että taiteen idea on ikuista Platonin (427–347 eKr.) estetiikan ja filosofian mukaisesti, kuten romanttiset virtaukset moneen otteeseen ovat eurooppalaisessa kulttuurihistoriassa vakuuttaneet. Osoittaahan Hyyryläinen itsekin, että Franzénin tuotannossa näkyy valistuksen (järkiajattelun) taittuminen romantiikaksi. Useat muutkin Selma- ja Fanny-runot ovat monikerroksisia, eivät yksin kristillisiä vaan myös kreikkalaiseen mytologiaan ja antiikin ajatteluun liittyviä.
Terve ja verevä Selma kuvataan maanpäällisen kauneuden ihanteena, sairaalloinen Fanny taivaallisen kauneuden leimaamana. Silti, kuten suomentaja toteaa, Franzénin mukaan molemmat ilmentävät Luojan luomaa ihmistä, jonka alkuperä ja päämäärä ovat taivaassa. Selmassa näkyy taivas maan päällä, Fanny kohottaa katsomaan taivaan kirkkautta.
Dualismiako? Vai sittenkin monismia? Joka tapauksessa ihminen lähes jumalolentona (vrt. Ps. 8) on lenkki eläimen ja enkelin välillä. Puhe ihmisen taivaallisesta alkuperästä voi tuoda mieleen kirkkoisä Origeneen ja filosofi Plotinoksen ajatukset ihmissielun pre-eksistenssistä, mikä hyvin sopii romantikolle, mutta on kiistanalainen aihe kirkonmiehelle. – Omat lukunsa teoksessa on Franzénista virsirunoilijana niiltä osin kuin virsiä ei ole aiemmin suomennettu sekä historiallisten aiheiden runoista, jopa erikseen muutamasta aaterunosta.
Ihailtavaa, suuritöistä ja ennen kaikkea suuriarvoista on suomentaa runot metrisellä rytmillä, siis mitalliseksi runoudeksi, jota ne alkuaankin ovat. Hyyryläinen löytää taidokkaita loppusointuja, rohkeita ellipsejä ja tuoreita sanavalintoja. Metrinen rytmi, jota viime vuosisadan puolivälin jälkeen alettiin laululyriikkaa lukuun ottamatta pitää historiallisena jäänteenä ja josta luultiin jo luovutun, on tällä vuosituhannella kohonnut Suomessakin uuteen eloon. Hyyryläisen ohella on mitallista runosuomentamista harjoittanut viime aikoina muun muassa Liisa Enwald (1946–2021) Rilke-suomennoksissaan Marian elämä (1998), Sonetit Orfeukselle (2003) ja Uusia runoja (2016).
Hyyryläinen kiittelee esipuheessaan useita professori- ja dosenttitasoisia kirjallisuudentutkijoitamme. Runomittaoppiin syvemmin perehtyneitä ei suomentajan mainitsemissa taida olla yksikään. – Trokeerytmiset runot näyttävät Hyyryläisen työpöydällä suomentuneen metrisesti onnistuneimmin. Se on ymmärrettävää suomen kielen lauserytmin ja painojärjestelmän pohjalta. Nousevat mitat (jambi, anapesti) asettuvat vaikeammin suomeen, ja sen vuoksi on luotukin helpotusperiaatteeksi jambinen inversio, kolmitavuisen sanan hyväksyminen jambisäkeen alkuun.
Eräitä Hyyryläisen metris-rytmisiä säeratkaisuja voi oudoksua, kun sanajärjestysvaihdolla säe olisi muutettavissa jambiseksi. Suomen kielen normaalia sanajärjestystä käyttäen olisi saatu oikeaoppinen jambirytmi: ”Hohteen tuon” > *Tuon hohteen”; ”Tänään jos ” > *Jos tänään”; ”Nousee taas” > *Taas nousee [runossa Aamutähti (Morgonstjernan)]. Muitakin vastaavia tapauksia suomennoksissa on lukuisia, esimerkiksi runoissa Sateenkaari (Regnbågen) ja Taivaanranta (Horisonten).
Jambisäkeen aloitukseen sopii parhaiten yksitavuinen sana, ja sellainen on siteeratuissa säkeenaluissa Hyyryläisellä suomennoksessaan jo valmiina mutta väärässä paikassa tarpeettomasti epäsuoran sanajärjestyksen vuoksi. Esimerkkitapauksissa ei edes tarvittaisi jambista inversiota jambirytmin aikaansaamiseksi, koska voisi käyttää yksitavuista sanaa säkeen ensimmäisenä sanana. Jambinen inversio on mahdollinen vain kolmi- tai useampitavuisella sanalla, mutta ei kaksitavuisella sanalla, koska se rikkoo suomen kielen painojärjestelmän metrisesti painollisen (prominentin) tavun osuessa suomen kielen painottomalle, sanan viimeiselle tavulle. Kaksitavuinen sana ei siis sovellu jambirytmistä säettä aloittamaan.
Kompastuminen näin elementaareihin rytmiseikkoihin, jotka iskelmänikkaritkin hallitsevat, vähentää korkealle tavoitteet asettaneen suomennospyrkimyksen arvoa. Mutta huomautuksistani huolimatta työ ansaitsee suuret kiitokset, ei vain toimittaja-suomentajalleen vaan myös teoksen kustantajalle.
Arvioitu teos: Toivo Hyyryläinen, Maan ja taivaan runoilija. Piispa Frans Michael Franzénin elämä sekä valikoima runojen suomennoksia ja niiden tausta hänen syntymänsä 250-vuotisjuhlavuonna. Väyläkirjat 2022.
