Kiira-myrskyn salama ja Tuomiokirkko Hotelli Tornista. Kuva: Mikael Rantalainen.

Ei myötätuntoa vaan tekoja

Jotkut kirkon virassa olevat kollegat tai siis ex-kollegat ovat tulleet pahoittelemaan minulle tapahtunutta ja osoittamaan myötätuntoa. Älkää tehkö sitä enää. En kaipaa teidän myötätuntoane vaan kaipaan teiltä TEKOJA. Murtakaa kirkon tuhoisia rakenteita, käytäntöjä ja oppeja. Nouskaa vastustamaan kirkon johtajien mielivaltaa, lopettakaa vääryyttä tekevien piispojen suojelu ja laittakaa ne vastaamaan teoistaan. Pistäkää itsenne likoon, olkaa rohkeita. Minut erotettiin, koska olen intohimoisesti pyrkinyt murtamaan evankeliumia kahlitsevia rakenteita, sanoittamaan uudelleen kristillistä kieltä, taistellut vääristynyttä kirkollista vallankäyttöä ja korruptoitunutta johtoa vastaan.

Kyse ei ole lopulta kirkosta vaan maailmasta. Kirkon autoritaarishierarkkisen rakenteen on murruttava, koska se on omalta osaltaan määrittänyt mallin, millä tavalla ihminen voi uskoa ja miten hän on maailmassa. Autoritaarispatriarkaalinen isä-Jumala ja kirkko ei pelasta maailmaa vaan päinvastoin vahvistaa sen tuhon. Ne sulkevat ulos, tukevat militarismia, eskapistista elämäntapaa ja vahingollisia ajatustottumuksia, eivätkä aseta ihmistä vastuuseen maapallon kohtalosta. Nämä patologiset kuvat ja rakenteet ovat monella tavalla olleet osallisia ihmiskunnan traagiseen tilanteeseen, nyt kun yhteiskunnat ovat murtumassa näköalattomuuteen, eriarvoistumiseen ja riistoon. Koko elämä maapallolla on uhattuna ihmisen toimien aiheuttaman ilmaston lämpenemisen, suuryhtiöiden tukahduttavan vallan ja kärjistyneen maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi.

Autoritaarispatriarkaalinen käsitys Jumalasta, sotaisat, voittoa ja valloittamista painottavat kuvat kristinuskosta ovat tuottaneet kirkko-instituution, joka on kääntynyt alkuperäisen olemuksensa vastakohdaksi. Se on langennut valtaan, tukenut tuhoisia ideologioita ja hegemonisia valtarakenteita. Se on alistanut kristinuskon vallan ja voiman käsikassaraksi, hegemoniaan ja miehisen ylivallan välineeksi. Kristinuskolla on perusteltu kolonialismia, imperialismia, orjuutta, luonnon ja eläinten riistoa. Teologi Dorothee Söllen mukaan autoritaarisen uskonnon kuva Jumalasta hallitsijana oli natsismin ja holokaustin mahdollistavan tottelevaisuuden ja alistumisen takana. Saksalaisten kristittyjen oli helppo liittyä Hitlerin kansallissosialistiseen kirkkoon, siihen kuuluvien Jumalan hallintavalta- ja herruuskäsitteiden vuoksi.

Autoritaarispatriarkaalinen jumalakäsitys on tuottanut sen mukaisen kirkollisen rakenteen, joka ilmenee käsitteissä tuomiokapituli. tuomiokirkko, tuomiorovasti, kirkkoherra… Se näkyy myös erottamisessani, joka tapahtui puhtaasti hallinnollisena prosessina, etäisenä ja kylmänä, ilman kasvokkaista kohtaamista. Tuomiokapitulin toiminta heijasti täydellisesti perinteisen klassisen teologian patriarkaalista, etäistä, kuningas-Jumalaa, jonka hallinta-aluetta maailma on ja jossa hän käy joskus tekemässä intervention, piipahtamassa, puuttumassa silloin tällöin peliin.

Tällainen kapituli-jumala ilmestyy näyttämölle ensisijaisesti tuomarina, rankaisijana. Muuten hän on enemmän tai vähemmän välinpitämätön maailman menosta ja ihmisten kohtaloista. Hän on kuin uralleen omistautunut perheenisä, joka viettää suurimman osan ajastaan jossain muualla kuin kotona perheen parissa. Hän loi maailman, jätti sen oman onnensa nojaan ja vain satunnaisesti kunnioittaa luomakuntaansa viettämällä ”laatuaikaa” lastensa kanssa, tuomitsemalla heitä. Tapasin kapitulin jäseniä vasta erottamiseni jälkeen, kun he kävelivät ulos kokoussalista. Siinäkään ei tapahtunut kohtaamista, vaan he piiloutuivat pykälien taakse, vedoten hallintolakiin, suostumatta kertomaan minua koskevaa päätöstä.

Jumalan ja maailman suhdetta hahmottavien mallien ja kirkon patologisten rakenteiden purkaminen ja uudelleenmuotoilu ovat tämän hetken teologian kaikkein keskeisimpiä tehtäviä. Jo maapallon elämän säilyttäminen valtavien uhkien alla edellyttää tätä. Jos haluamme kristinuskon toimivan maailman pelastamiseksi, meidän on luotava ajatusmalleja ja kuvia Jumalasta, maailmasta ja kirkosta, jotka ylläpitävät tunnetta vastavuoroisuudesta ja keskinäisestä riippuvuudesta, koko luomakunnan kohtalonyhteydestä. Uusien rakenteiden ja kielen on vahvistettava radikaalia, sisään sulkevaa, yksilöiden ja yhteisöjen välillä tapahtuvaa vihollisuuksien voittamista, tinkimätöntä vastarintaan asettumista sortavia valtoja ja voimia vastaan, taistelua jakamattoman ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden ja luomakunnan eheyden puolesta.

Minun missioni pappina on ohi. Mieleni on tyyni ja rauhallinen, koska olen taistellut hyvän taistelun, vienyt sen loppuun saakka. Nyt on teidän vuoronne, hyvät ex-kollegat. Ketkä astuvat esiin ja ottavat viestikapulan vastaan?

 

Artikkelikuvassa Kiira-myrskyn salama ja Tuomiokirkko elokuussa 2017. Kuva: Mikael Rantalainen.


Kai Sadinmaa. Kuva: Tiina Kristoffersson.

Kirjoittaja

Minä olen Kai Sadinmaa. Olen Kalliosta Munkkiniemeen evakoitunut kolmen lapsen isä, profeetta, Jumalan lahja Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle. Suurin teologinen esikuvani on serbialainen sotaveteraani, kolmijalkainen Duško-koira. Kuva: Tiina Kristoffersson.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.