Paras tapa auttaa.

Efektiivinen altruismi – paras tapa auttaa?

Australialaisen filosofin Peter Singerin (1946–) mukaan efektiivinen altruismi on paras tapa auttaa. Singer on yksi efektiivisen altruismin alkuunpanijoista. Vuonna 1972 hän kirjoitti toimiessaan Oxfordin University Collegen yliopistonlehtorina artikkelin ”Famine, Affluence and Morality”. Efektiivistä altruismia Singer käsittelee laajasti teoksessaan The Most Good You Can Do: How Effective Altruism is Changing Ideas About Living Ethically (2015, suomeksi Paras tapa auttaa, 2016).

Efektiivisen altruismin perustusajatus on seuraava: meidän pitää tehdä niin paljon hyvää kuin suinkin voimme. Eettisen elämän vähimmäisvaatimuksena on se, että ihminen käyttää huomattavan osan ylimääräisestä varallisuudestaan tai muista resursseistaan maailman muuttamiseen nykyistä paremmaksi paikaksi. Sen sijaan täysin eettinen elämä edellyttää sen, että teemme niin paljon hyvää kuin suinkin voimme.

Useimmat eettiset altruistit eivät suinkaan ole pyhimyksiä, vaan ihmisiä, joiden elämäntapa on hyväksyttävän eli minimivaatimukset täyttävän ja täysin eettisen elämän välimaastossa. He eivät koe syyllisyyttä siitä, etteivät ole moraalisesti täydellisiä. Efektiivisen altruistin mielestä on turhaa potea syyllisyyttä, vaan on syytä keskittyä omiin hyviin aikaansaannoksiinsa. Se, että on mukana muuttamassa maailmaa entistä paremmaksi paikaksi, on arvokasta.

Singer pitää efektiivistä altruismia tärkeänä liikkeenä ensiksi siksi, että sillä on huomattava merkitys maailman tulevaisuuden kannalta.

Hyväntekeväisyys on suuri teollisuusala. Pelkästään Yhdysvalloissa on noin miljoona hyväntekeväisyysjärjestöä, jotka saavat vuosittain suunnilleen 200 miljardin dollarin arvosta lahjoituksia. Tämän lisäksi uskonnollisille järjestöille lahjoitetaan vuosittain noin 100 miljardia dollaria. Suurin osa 300 miljardista dollarista annetaan järjestöjen auttamien ihmisten, eläinten tai metsien kuvien herättämien tunteiden perusteella. Efektiivisen altruismin liike pyrkii muuttamaan tilannetta siten, että se tarjoaa hyväntekeväisyysjärjestöille kannustimia todistaa rehellisyytensä ja tehokkuutensa.

Toiseksi efektiivinen altruismi tekee ihmisen elämästä merkityksellisen. Altruisti saa tyydytystä siitä, mitä hän tekee; auttaminen tuntuu hyvältä. Efektiiviset altruistit auttavat muita suoraan ja epäsuorasti – siitä on usein hyötyä myös heille itselleen.

Kolmanneksi efektiivinen altruismi selkeyttää seuraavaa filosofista ja psykologista kysymystä: saavatko pohjimmiltaan luonnolliset tarpeemme ja tunnereaktiomme meidät toimimaan? Onko järki tunteiden orja kuten David Hume (1711–1776) väittää teoksessaan A Treatise of Human Nature (1739, 1740, toinen kirja, osa 3, luku 3)?

Jos näin on, rationaalisella ajattelulla ei ole oikeastaan muuta merkitystä kuin perustelun pintasilaus teoille, jotka on päätetty jo ennen kuin ihminen alkaa järkeillä, mitä tehdä. Vai onko niin kuin Immanuel Kant (1724–1804) esittää Käytännöllisen järjen kritiikissään (1788, suom. 2016), että järjellä on ratkaiseva merkitys sen suhteen, millaiseksi ihmisen elämä muodostuu. Kantin mukaan moraalilaki on ennen muuta järjen laki, mutta hän väittää järjen lakiin syventymisen aikaansaavan tunteita.

Singerin mukaan herää kysymys: miksi jotkut ihmiset kykenevät luopumaan omasta ja läheistemme eduista ja ajattelemaan jopa tuntemattomien ihmisten, tulevien sukupolvien ja eläinten etua?

Neljänneksi se, että monet Y-sukupolven (1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntynyt sukupolvi) edustajat ovat innostuneet efektiivisestä altruismista, antaa Singerin mielestä perusteita suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti. Singer väittää, että efektiivinen altruismi antaa todisteita siitä, ettei moraalinen kykymme ole rajoittunut koskemaan ainoastaan sukulaisiamme, oman yhteisön jäseniä tai niitä, joiden kanssa olemme tai voisimme olla molempia osapuolia hyödyntävässä suhteessa.

Me voimme siis laajentaa moraalista näköpiiriämme, tehdä suuriin ihmisyhteisöihin ulottuvalle altruismille perustuvia ratkaisuja ja käyttää järkeämme todennäköisten seurausten todistusaineistoon perustuvaan arviointiin. Näin ollen efektiivinen altruismi antaa toivoa, että uusi sukupolvi ja sitä seuraavat sukupolvet kykenevät täyttämään eettiset velvollisuutensa aikakaudella, jolloin ihmiskunnan ongelmat ovat sekä maailmanlaajuisia että paikallisia.

Efektiiviset altruistit, esimerkiksi Singerin erittäin lahjakas opiskelija Matt Wage Princetonin yliopistossa, elävät vaatimattomasti ja lahjoittavat suuren osan tuloistaan, usein paljon enemmän kuin kymmenyksen, tehokkaimmille hyväntekeväisyysjärjestöille.

He tekevät tutkimusta ja keskustelevat muiden kanssa muun muassa siitä, mitkä järjestöt toimivat tehokkaimmin tai perustavat toimintansa riippumattomien arvioijien tutkimuksiin. He valitsevat ammatin, jossa tienaa eniten siksi, että he voisivat auttaa mahdollisimman paljon eikä siksi, että he voisivat elää yltäkylläisyydessä. Efektiiviset altruistit puhuvat lahjoittamisesta muille sekä kahden kesken että netissä levittääkseen efektiivisen altruismin ajatusta. He antavat osan ruumiistaan – verta, luuydintä tai jopa munuaisen – tuntemattomalle ihmiselle.

Onko Singerin esittämän efektiivisen altruismin toiminnan logiikka uskottava maailmanparantamisen saavuttamiseksi ja sen moraalifilosofinen perusta pätevä?

Onko efektiivinen altruismi sellainen utilitaristinen teoria, joka hyvistä motiiveistaan, yksittäisten ihmisten moraalisesti ihailtavista teoistaan ja tekojen tuloksista huolimatta liiaksi sivuuttaa yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen?

Ajattelen, että näin on. Maailmanrauhan ja ihmiskunnan tulevaisuuden hyvinvoinnin ja tasa-arvon kannalta voimavaramme tulee keskittää enemmän poliittiseen päätöksenteon oikeudenmukaisuuden toteutumiseen kuin yksittäisten monin tavoin kyvykkäiden ihmisten – esimerkiksi Singerin mainitsemien multimiljardöörien Bill ja Melinda Gatesin ja lahjakkaiden filosofian opiskelijoiden – rationalisointiin, joka sitten saa heidät toimimaan empaattisesti.

Näin näyttää olevan siitäkin huolimatta, ettei Singer pidä efektiivistä altruismia ja yhteiskunnallisen päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen vaikuttamista toisiaan (täysin) poissulkevina näkemyksinä ja toimintatapoina.

Arvioitu teos: Peter Singer, The Most Good You Can Do: How Effective Altruism is Changing Ideas About Living Ethically (2015, suomeksi Paras tapa auttaa. Helsinki: Viisas elämä 2016. 272 s.).

 


Kirjoittaja

Matti Taneli on KT, FM, TM, kasvatustieteen tutkija ja pappi.


'Efektiivinen altruismi – paras tapa auttaa?' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 18.5.2021 @ 12.11 Jaakko Jaatinen

    Aktiivinen altruismi on liikettä hyvään suuntaan. Sitä vain on kehitettävä syvemmälle kysymällä, millä tavoin, millaisen tuotannon avulla on saatu hankittua se varallisuus, jota annetaan pois. Voi näet olla niin, että ” ensin tehtiin sairaita, sitten sairaala”.

    Vastaa

    • 19.5.2021 @ 15.46 Matti Taneli

      Hei hyvä Jaakko Jaatinen

      Kiitos terävästä huomiosta! Noin juuri saattaa käydä – tai on jo käynytkin, jos Foucault’a on uskominen.

      Ystävällisesti Matti Taneli

      Vastaa

  2. 18.5.2021 @ 12.58 Jorma Hietamäki

    Efektiivinen altruismin taitaa olla uusi utopialiike. Hieno ajatus mutta käytännön toteutuminen jäänee alkutekijöihinsä. Ihmisellä on ”itsekkyyden geenit”, minkä vuoksi haihatteluihin tai pilvilinnoihin ei ole uskomista. Yhdyn Tanelin arviointiin: muutokset on aikaansaatava yhteiskunnan tasolla, ei kuitenkaan proletariaatin diktatuurin keinoin.

    Vastaa

    • 19.5.2021 @ 15.51 Matti Taneli

      Hei hyvä Jorma Hietamäki

      Kiitos hyvästä palautteesta. Juuri näin! Rauhan uusi nimi on oikeudenmukaisuus.

      Ystävällisesti Matti Taneli

      Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.