Ajankohtainen antisemitismikeskustelu lähti liikkeelle suomalaisten taiteilijoiden mesenaatti ja liikemies Chaim Zabludowicziin kohdistamasta boikotista.Tämä boikotti on muotoiltu kansainvälisen BDS-liikkeen mallin mukaan ja sen keskeiset toimijat allekirjoittavat BDS:n tavoitteet. Hannu Juusola ei puhunut HS:n haastattelussa suoraan BDS-liikkeestä, mutta Timo R. Stewart kuvaili BDS:ää samassa lehtijutussa positiivisin sanakääntein. Oma kritiikin kärkeni kohdistui sekä suomalaistaiteilijoiden boikottiin, BDS:ään että näitä boikottiliikkeitä tukeviin tutkijoihin eli Juusolaan ja Stewartiin
Hannu Juusola esittää vastineessaan minulle, että ”kritiikki tulisi jo ihan moraalisista syistä liittää arvosteltavan oikeasti esittämiin mielipiteisiin.” Juusola sanoo haastattelussa, että ”käytännössä juutalaisvastaisuus-argumentti nousee esiin lähes aina, kun arvostellaan Israelin politiikkaa”. Tämä väite vaatisi tuekseen konkreettista näyttöä. Jos itse esimerkiksi sanoisin, että Juusola maalaa kirjassaan Israelin historia Israelin valtiosta kuvaa kostonhimoisena toimijana, joutuisin esittämään tilastollisen analyysin kostonhimoon liittyvien ilmausten frekvenssistä tekstissä ja niiden esiintymisestä sanotussa yhteydessä. Juusolan voisi samalla tavoin odottaa esittävän jotain näyttöä oman argumenttinsa tueksi.
Juusola lähtee siitä, että Israelin valtio ja sitä puolustavat tahot argumentoivat lähes aina epäreilusti käyttäen aiheettomasti ja tarkoitushakuisesti antisemitismikorttia. ”Se on Israelin valtion harjoittamaa tietoista politiikkaa”, Juusola lataa. Hän puhuu antisemitismi-termin käytöstä ”aseena kaikessa mahdollisessa kritiikissä”. Käytännössä Juusola haluaa vapauttaa Israelin valtioon kohdistuvan kritiikin (”lähes”) kokonaan antisemitismiin liittyviltä vasta-argumenteilta. Juusolan mielestä Israelin tulee olla vapaata riistaa. Tuo pieni lisämääre ”lähes” antaa Juusolalle takaportin, jonka kautta hän voi luikahtaa vastuuta pakoon kiellettyään lähes kokonaan mahdollisuuden puhua antisemitismistä Israelin arvostelun yhteydessä.
Juusolan tavasta kiistää Israeliin liittyvän kohtuuttoman arvostelun luonne antisemitisminä käytetään nimitystä The Livingstone Formulation. Nimityksen on lanseerannut antisemitismin tutkija David Hirsh. Se tulee Lontoon entisestä pormestarista Ken Livingstonesta, jonka käyttämän retoriikan hengessä yritetään mitätöidä puhe antisemitismistä. Antisemitismistä syytetyt tahot voivat käyttää Livingstone Formulationia eli vastata syytöksiin antisemitismistä näin: kriitikot käyttävät antisemitismiä perusteettomasti hiljentääkseen keskustelun ja kiistääkseen Israeliin kohdistuvan kritiikin oikeutuksen.
Vaikka Juusola ei puhu haastattelussa suoraan BDS-liikkeestä, on hänen tukensa Zabludowiczia boikotoiville suomalaistaiteilijoille haastattelun pohjalta selvä. Juusola käyttää Livingstone Formulationia sujuvasti puolustaakseen toimintaa, jonka antisemitistinen luonne on varsin selkeä.
Juusolan mukaan esitän ”Israelin ystävien normiväitteitä siitä, kuinka Israelin arvostelu ei ole ’kohtuullista’ ja ’tasapuolista’”. Hän peräänkuuluttaa kohtuullisuuden ja tasapuolisuuden määrittelyä. Antamani vertailevan esimerkin YK:n tuomiolauselmista Juusola sivuuttaa, koska se on yksinkertaisesti liian groteski sopiakseen hänen argumentointiinsa. Juusolalle esittäisin (hieman ironisesti) kohtuullisuuden ja tasapuolisuuden alustavaksi määritelmäksi, että Israelia koskevat rutiininomaiset YK:n yleiskokouksen tuomitsevat lausunnot voisi jakaa kymmenellä, tai niistä voisi ottaa neliöjuuren. Sen jälkeen alettaisiin ehkä vähitellen lähestyä kohtuutta ja tasapuolisuutta. Tämän laskutoimituksen jälkeenkin tuomiolauselmien sisältö pitäisi alistaa analyyttiselle kritiikille. Rauhanneuvottelut Moskovassa on myös niin käsittämätön ehdotus, että Juusolan rinnastus Netanyahun ja Putinin väleihin tuntuu todella ontolta.
Timo R. Stewart esittelee omassa vastineessaan perusteellisesti antisemitismin määritelmiä käsitellen myös antisionismia. Stewart pitää JDA:n antisemitismimääritelmää IHRA:n määritelmää parempana. Tämä selittyy luontevasti poliittisilla preferensseillä: IHRA:n määritelmä pitää sisällään myös Israeliin liittyvän antisemitismin, kun taas JDA:n määritelmä antaa Israelin kriitikoille vapaammat kädet. Tutkija David Hirshin mukaan IHRA:n määritelmää vastustavia tahoja ei motivoi rakentava pyrkimys tunnistaa ja vastustaa antisemitismiä vaan negatiiviset motiivit Israeliin liittyvän antisemitismin normalisoimiseksi.
Sekä Juusolan että Stewartin kannattaisi kuunnella juutalaisia pohtiessaan antisemitismin määritelmiä. Tällä en tarkoita, että he hankkisivat itselleen niin sanottuja ”alibijuutalaisia”, jotka toistaisivat Juusolan ja Stewartin mieleisiä määritelmiä aloittaen lausuntonsa sanoilla ”Minä juutalaisena”. Sen sijaan suomalaisina tutkijoina Juusola ja Stewart voisivat kuunnella paikallista juutalaisyhteisöämme. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik toteaa, että BDS:n ”perustajan Omar Bargoutin mukaan liikkeen tavoitteena on valtio, jossa ’palestiinalaisesta vähemmistöstä tulee palestiinalainen enemmistö siitä, mitä nykyään sanotaan Israeliksi´”. Lisäksi BDS:n perustaja kannattaa palestiinalaisten aseellista vastarintaa.. Nyt virinneessä antisemitismikeskustelussa Juusola ja Stewart ovat kuitenkin valinneet toisen tien. Sen sijaan että he kuuntelisivat paikallisen juutalaisyhteisön edustajien näkemyksiä he etsivät käyttöönsä määritelmiä, jotka edesauttavat BDS:n eli antisemitistisen liikkeen tavoitteita.
Palaan vielä Juusolan heittoon siitä, että esitän ”Israelin ystävien normiväitteitä”. Juusolan mielestä jotkin argumentit ovat ilmeisesti kelvottomia nimenomaan sen takia, että ne ovat ”Israelin ystävien normiväitteitä”. Juusola ei selvästikään laske itseään ”Israelin ystäväksi”. Hänen positionsa lienee jotain akselilla kriittinen–vihamielinen. Tuen antaminen suomalaisten BDS-aktivistien boikottihankkeelle on antisemitismin tukemista, eikä tästä tilanteesta voi kiemurrella ulos käyttämällä Livingstone Formulationia eli syyttämällä vastapuolta epäreilusta antisemitismikortin pelaamisesta. Juusolalle ja Stewartille sanoisin, että ihminen voi olla yhtaikaa Israelin valtion politiikkaa yleisellä tasolla tukeva sionisti ja palestiinalaisten ihmisoikeuksia arvostava humanisti. Näiden positioiden välillä ei tarvitse olla ristiriitaa. Antisemitismin määritelmiä ei tule politisoida boikottien ja vastakkainasettelun edistämiseksi. Se ei ole palestiinalaisilta pois, jos Israelin valtiota kohtaan esitetty kohtuuton kritiikki tunnustetaan antisemitismiksi.
Tarkoitukseni ei ole mustamaalata eri mieltä olevia, kuten Stewart olettaa kirjoituksensa lopussa. Olen pyrkinyt puolustamaan antisemitismin kohteeksi joutunutta Chaim Zabludowiczia ja vastustanut antisemitististä boikottikampanjaa sekä kyseenalaistanut boikottia puolustaneiden tutkijoiden argumentteja. Jos antisemitismiä ei saa sanoa antisemitismiksi, voin vain esittää Juusolalle ja Stewartille klassisen tervehdyksen ”Dr. Livingstone, I presume?”, mikäli kohtaamme sattumalta Kiasman kulmilla.
