Tammi-helmikuun taitteessa on dokumenttielokuvien ystävien ja maailmasta noin muuten vaan kiinnostuneiden aika. Helsingin dokumenttielokuvafestivaali järjestetään 28.1.–3.2.2019. Viikon aikana Helsingin valkokankailla nähdään ajankohtaisia kotimaisia ja kansainvälisiä dokumenttielokuvia ja hahmotetaan yhteiskuntaa, kulttuuria ja elämää uusista ja haastavistakin näkökulmista.
Festivaalin elokuvateattereina toimivat Korjaamo Kino, Bio Rex, Andorra, Kinopalatsi, Maxim, Savoy-teatteri ja Kiasma sekä Kino Regina ja Finnkino Itis.
Seuraavassa muutama ennakkoon nähty kiinnostava poiminta festivaalin ohjelmistosta. Tarkemmat esitysajat ja -paikat, festariohjelman, ohjaajavieraiden esiintymiset ja kaiken muun tarpeellisen tiedon löydät festivaalin sivuilta täältä.
Alla esiteltyjen dokumenttien lisäksi ohjelmistosta houkuttelemaan ovat jääneet ainakin What You Gonna do When the World’s on Fire?, When the War Comes ja The Border Fence.
What You Gonna Do When The World’s on Fire kertoo Yhdysvaltojen syvän etelän viharikoksista, jotka kohdistuvat etenkin mustiin miehiin. Elokuva kuvaa tilannetta, jossa väkivalta, pelko, viha ja rakenteellinen rasismi ovat yhä edelleen arkipäivää afroamerikkalaisille yhteisöille.
When the War Comes vie nuorten miesten sotaharjoituksiin slovakialaiseen metsään. Elokuva tarkastelee, millaisesta alustasta konservatismi ja populismi nyky-Euroopassa versoo.
Näinä rajamuuripuheiden aikoina The Border Fence näyttää pakolaiskriisin tavallisen ihmisen näkökulmasta. Dokumentissa ollaan Italian ja Itävallan välisessä Brennersolassa, jonne pakolaisten reitti ohjautui Euroopan ja Turkin rajanylityspaikan sulkemisen jälkeen 2016. Brennersolaan kaavaillaan aitaa ja mietitään, miten uuteen pakolaiskeskukseen saapuvat ihmiset kuljetetaan.
Dark Eden
Pohjois-Kanadassa, Fort McMurrayssa asuu varakkaita, menestyvän oloisia ihmisiä. Varallisuuden ja korkean elintason takaa öljy. Fort McMurrayssa nimittäin sijaitsee maailman kolmanneksi suurin öljyesiintymä Athabasca Oil Sands, joka on Englannin kokoinen alue. Sinne tullaan töihin ja rikastumaan eri puolilta maailmaa, sillä Athabasca Oil Sandsissa unelmat toteutuvat.
Päällisin puolin menestyvästä, kansainvälisestä yhteisöstä löytyy öljyteollisuuden myönteisiin globaaleihin vaikutuksiin uskovia ja epäilijöitä, kieltäjiä ja äimistyjiä – ja heitä, jotka sairastuvat. Öljyn tuottaminen aiheuttaa valtavat määrät myrkyllisiä nesteitä, ja Fort McMurrayn ilma on sakeanaan kemikaaleja. Saastaisen harmaassa lammessa uivasta lintuperheestä todetaan kyynisesti, että ne ovat varmaan jo sopeutuneet, evoluutio, katsos.
Dark Eden. Kuva: Docpoint.
Yhtenä päivänä kaikki voi leimahtaa liekkeihin – tai öljyn hinta romahtaa ja koko yhteisö sen mukana. Silti oman elintason ja vaurauden vuoksi ollaan valmiita katsomaan esimerkiksi aivan ilmeisten ympäristötuhojen ja terveyshaittojen ohi. Yllättävän arkisesti dokumentti näyttää, miten Oil Sandsista elantonsa saava väki tiedostaa tilanteensa ristiriitaisuuden mutta sulkee silmänsä tosiasioilta, jotka ovat näkyvillä vaikkapa kodin ikkunoista avautuvassa maisemassa. Miten pitkälle oman parhaan tavoittelussa ympäristön ja ilmaston kustannuksella voidaan mennä? Dokumentti muistuttaa, ettei tämä ole vain Oil Sandsin väen ristiriita vaan kysymys on länsimaisesta elintasosta, jonka taustalla öljyteollisuus monella tapaa on.
Dark Eden (Saksa, 2018). Ohjaus: Jasmin Herold, Michael Beamish.
Genesis 2.0
”We have the power to design bodies. Design and altering the physiological forms that inhabit our planet. It’s already happening. It is not science fiction. We are now taking control of our own evolution”, muuan tutkija lausuu Genesis 2.0-elokuvan alkupuolella. Dokumentti avaa pökerryttäviä näköaloja geeniteknologiaan, kloonaukseen ja geenidatapankkien toimintaan.
Karuissa Uuden Siperian saarten maisemissa etsitään mammuttien syöksyhampaita. Saarille vaeltaa joka kesä siperialaisia miehiä paremman elämän toivossa: mammuttien syöksyhampaista maksetaan käsittämättömiä summia, ja niitä etsitään hartaasti ja epätoivoisestikin, voihan yhdenkin hyvässä kunnossa olevan hampaan löytyminen merkitä tilipussia, jolla perhe elää kuukausia. Luita kulkeutuu laittomille markkinoille, luonnontieteellisiin museoihin ja geeniteknologian parissa työskenteleville tutkijoille – muun muassa niille, jotka haluavat kloonata tuon myyttisen eläimen. Syöksyhampaiden etsijöille tilanne on ristiriitainen: löytäjä voi rikastua mutta toisaalta mammutin luiden uskotaan tuovan löytäjälleen huonoa onnea ja kuolemaa.
Genesis. Kuva: Docpoint.
Dokumentti siirtyy sujuvasti Siperian tuulista tutkimuslaboratorioihin ja hurmoksellisiin nuoria geeniteknologian parissa toimivia opiskelijoita kokoaviin tapahtumiin.
Geeniteknologiassa ollaan jo niin pitkällä, että sitä on vaikea käsittää. Kun geenimuuntelun, geneettisen valikoinnin ja kloonaamisen etiikka otetaan dokumentissa puheeksi, on vastauksena vaivautunutta hiljaisuutta. Osa tutkijoista ja luiden etsijöistä on yhtä mieltä: ihminen haluaa aina vaan lisää ja lisää, mutta miten pitkälle geeniteknologiassa voidaan mennä?
Genesis 2.0 Sveitsi, 2018, traileri Vimeo-palvelussa. Ohjaus: Christian Frei, Maxim Arbugaev.
What is Democracy?
Kuka meitä hallitsee? Kenelle yksilöt ja yhteisöt antavat vallan ja miksi? Kenen minä annan johtaa itseäni? Keskustelujen ja haastattelujen kautta rakentuva What is Democracy? kysyy demokratiasta ja sen periaatteista muun muassa filosofilta, tutkijalta, kreikkalaiselta, italialaiselta, amerikkalaiselta, kansallismieliseltä, pakolaisleirillä asuvalta nuorelta tytöltä, poliitikolta, aktivistilta, kansalaiselta puistonpenkillä…
Kaikkihan me tiedämme, mitä demokratia on, eikö? Dokumentin puheenvuoroissa käy ilmi, miten laaja tuo käsitysten kirjo onkaan. Ei ihme, että yhteisten asioiden hoito on niin konstikasta. Amerikkalaiselle puistonpenkille istahtaneet ”tavalliset ihmiset” sanovat suoraan myös sen, ettei demokratia välttämättä edes kiinnosta, tärkeämpää on amerikkalaisen unelman tavoittelu.
What is Democracy? Kuva: Docpoint.
Dokumentti antaa kiinnostavia tulokulmia demokratian käsitteeseen ja sen hahmottamiseen. Olisiko ehkä niin, että ajattelemme demokratian jollakin tavalla liian kapeasti emmekä tunne aatehistoriaa edes auttavasti. Dokumentin keskusteleva ja kysyvä rakenne haastaa näin vaalien alla miettimään myös omia näkemyksiä ja taustaoletuksia demokratiasta: millaisena minä sen näen ja millaista olen kuvitellut demokratian olevan. Miten sen on tarkoitus toimia tai kuka meistä lopulta on oikeassa demokratian luonteesta?
What is Democracy? (Kanada, 2018, traileri Vimeo-palvelussa. Ohjaus Astra Taylor.
Muistikatkoksia
Muistikatkoksia on otteeltaan lempeä ja juuri siksi voimakkaasti puhuva dokumentti identiteetistä ja juurista.
Oliwia ja Jerem Tonterin perhe muuttaa sukujensa kotimaahan Puolaan. Oliwia on asunut Suomessa lapsesta asti ja hakee nyt uudelleen Puolan kansalaisuutta. Jeremin juuret ovat kauempana Puolan juutalaisten historiassa. Molemmat pohtivat, keitä he ovat, mitä Puolalle kuuluu tänään, ja mitä maa historioineen merkitsee heille itselleen.
Varsova on Oliwialle tuttu niin kuin lapsuusmuistoihin elämään jäänyt paikka vain voi. Kaupunki ottaa hänet vastaan, mutta Jeremille Puolan kansalaisuuden hakeminen ei ole yhtä selvää. Jerem käy läpi myös suhdettaan juutalaisuuteen. Varsovan kaduilla toisen maailmansodan tapahtumat ovat vielä lähellä, ja kaupungin vanhasta juutalaisyhteisöstä muistuttaa 1900-luvun alkupuolen ghettosta kertova kyltti muurissa. Mennyt on läsnä ja nykyinen asenteiden koventuminen tuntuu kaduilla.
Mustavalkoisessa elokuvassa on kiehtovaa ajattomuuden tuntua. Yksilön monia identiteettejä ja niiden taustoja miettimään vievä dokumentti on Oliwia ja Jerem Tonterin Aalto-yliopistoon tekemä maisterityö ja saa ensi-iltansa DocPoint-festivaalissa.
Muistikatkoksia (In Her Footsteps, Suomi 2018). Ohjaus Oliwia Tonteri ja Jerem Tonteri.
The Best Thing You Can Do With Your Life
Zita Erffa on hämmentynyt ja vihainen. Hän ei ymmärrä, mitä oma veli on päättänyt tehdä elämällään. Veli László on kokenut kääntymyksen ja lähtenyt äärimmäisen konservatiivisen katolisen Kristuksen legioona -veljeskunnan jäseneksi. Perheelle tämä on tullut yllätyksenä. Järjestö tavoittelee aktiivisesti jäsenikseen varakkaiden perheiden nuoria, mutta on muutoin, pojat huomaansa saatuaan, varsin sisäänpäinkääntynyt. László ei esimerkiksi saa tavata perhettään pitkiin aikoihin. Järjestön sisäisessä hierarkiassa nouseminen kestää vuosikausia, ja varsinkin noviisien elämä on hyvin suljettua ja veljeskunnan piiriin rajattua.
The Best Thing You Can Do With Your Life. Kuva: Docpoint.
Toisen ratkaisua voi olla todella vaikea hahmottaa, vaikka liike olisi itsellekin jonkin verran tuttu. Zita ja László osallistuivat lapsena järjestön kesäleireille. Vasta paljon myöhemmin Zita sai tietää, että Kristuksen legioonan perustajaa Marcial Macielia epäiltiin pedofiliasta ja hänellä oli huumeongelma ja kaksi perhettä.
Nyt Zita haastaa veljeään ja vaatii selityksiä. Miksi tämä lähti liikkeeseen? Mitä mielenmuutoksen takana on? Mitä tapahtui? Mitä tämä ajattelee maailmasta ja perheestään nyt? Mitä László ajattelee Kristuksen legioonan opeista, jotka tuntuvat ulkopuolisesta vähintäänkin ahtailta?
Käsittelytapana henkilökohtainen ote toimii ja tuntuu rehelliseltä. Zita Erffa ei moralisoi tai kauhistele.
The Best Thing You Can Do With Your Life (Meksiko, Saksa 2018, traileri YouTubessa. Ohjaus Zita Erffa.
Yours in Sisterhood
Maailma ei ole valmis. Yours in Sisterhood on mainio katsaus eri ikäisten naisten elämään 1970-luvulla ja tänään. Ilmeistä on, että moni asia naisten yhteiskunnallisessa asemassa ja roolissa on muuttunut neljässäkymmenessä vuodessa, mutta on koko joukko asioita, jotka eivät tunnu muuttuvan.
Dokumentissa eri puolilla Yhdysvaltoja asuvat, erilaisissa elämäntilanteissa olevat naiset lukevat ja kommentoivat kirjeitä, joita tunnettu feministinen lehti Ms. julkaisi 1970-luvulla. Moni lukijoista on itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa tai vaiheessa elämässään kuin kirjeen kirjoittaja. Kommentit ovatkin mehukkaita, kriittisiä ja purevan ironisiakin. Erityisesti ilahduttavat ne neljä naista, jotka lukevat itse lehteen aikanaan lähettämänsä kirjeen ja kertovat paitsi silloisesta elämästään myös myöhemmistä vaiheistaan. Moneen taipuu naisen elämä!
Yours In Sisterhood. Kuva: Docpoint.
Simppelin hauskasti toteutettu dokumentti on virkistävä ja kirpeä. Oivasti valituissa kirjeissä tulee käsiteltyä muun muassa yhteiskuntaa, perheinstituutiota, seksiä, miehisiksi miellettyjä ammatteja, uskontoa, rintasyöpää, feminismin tilaa ja feminismin määrittelyä. Eri vuosikymmenten naiset ovat monista asioista yhtä mieltä ja vähintään yhtä monista eri mieltä. Dokumentista rakentuukin moniääninen ja monitasoinen näkymä naisten elämään ja asemaan yhteiskunnassa.
Yours in Sisterhood (Yhdysvallat 2018, traileri YouTubessa. Ohjaaja Irene Lusztig.
Aatos ja Amine
Aatos ja Amine on ihana parivaljakko. Kuusivuotias Aatos asuu Brysselissä, Molenbeekissä. Parhaan kaverinsa Aminen kanssa hän viettää tavallista eskari-ikäisen arkea, leikkii, piirtää, oppii uusia asioita, pomppii kadulla, kiipeilee puissa, pukeutuu supersankariksi, ottaa vastaan naapurin tädin motkotuksen.
Amine on marokkolaistaustainen muslimi ja Aatos kristitty. Leikkien lomassa Aatos ja Amine juttelevat isoista asioista. Pojat käyvät moskeijassa ja keskustelevat Jumalasta, Jeesuksen persoonasta ja muista jumalista. Jumalat ja supersankarit sopivat hyvin samoihin roolileikkeihin, ei tarvita kuin uuden värinen viitta! Joskus leikit katkeavat itkuun, kun Mjölnir kolahtaa omaan ohimoon.
Brysselin ja Pariisin terrori-iskut tulevat myös pikkupoikien arkeen. Kaduilla on sotilaita ja terrorismin vastaisia mielenosoituksia, melua ja hälinää. Aatoksen hämmennys purkautuu hihittelynä pommeista ja räjähtelevistä ihmisistä.
Reetta Huhtasen ohjaustyö on mainiota, ja kerrassaan onnistuneesti hän säilyttää lapsen vilpittömän uteliaan katseen läpi elokuvan. Maailman toivoisi säilyvän Aatokselle paikkana, jossa kaverin kanssa voi leikkiä ja jutella ja olla eri mieltä vapaasti, ilman pelkoa.
Aatos ja Amine (Suomi 2018). Ohjaus Reetta Huhtanen.
In Her Footsteps
Israel on uutisissa harva se päivä. Uutiskuvat tavoittavat kuitenkin harvoin jos koskaan yksittäisen ihmisen tason niin kuin Rana Abu Fraihan dokumentti, jossa hän keskustelee pitkän sairauden uuvuttaman äitinsä kanssa.
Rana Abu Fraiha on muslimiperheen lapsi. Lasten ollessa pieniä hänen vanhempansa muuttivat pois konservatiiviseksi kokemaltaan muslimialueelta. Nyt kun äiti on lähellä kuolemaa, hän haluaisi tulla haudatuksi oman asuinalueensa hautausmaalle. Ongelmana kuitenkin on, että muslimeja ei suostuta hautaamaan juutalaiskaupungin hautausmaalle. Virkamiehillä ei ole yksiselitteisiä vastauksia Rana Abu Fraihan miksi-kysymyksiin, mutta selväksi käy, ettei hautaaminen tule kysymykseen.
In Her Footsteps. Kuva Docpoint.
Selvitellessään äitinsä hautajaiskysymyksiä Rana Abu Fraiha keskustelee vanhempiensa kanssa näiden tekemistä valinnoista ja ratkaisujen vaikutuksista nyt jo aikuisten lasten elämään. Kotivideoiden ja keskustelujen kautta Rana Abu Fraiha kuvaa kauniisti vanhempiensa vaiheita. Samalla käy ilmi, että monessa niin avarakatseiset vanhemmat saattavatkin olla joissakin asioissa yllättäen kiinni vanhoissa perinteissä. Tytär kysyy äidiltään asioita nyt, kun vielä ehtii, ja turhautuneistakin äänenpainoista huolimatta dokumentti on myös kiitos ja lempeä hei äidille.
In Her Footsteps (Israel 2017, traileri YouTubessa.Ohjaus Rana Abu Fraiha.
