Islamilaisten opintojen tiedekunta Sarajevossa. Kuva: Youtube.com.

Bosnian moderni islam. Ahmet Alibašićin haastattelu

Vartija tapasi professori Ahmet Alibašićin (s. 1971) tämän työhuoneessa islamilaisten opintojen tiedekunnassa Sarajevossa. Alibašić valmistui valtiotieteen tohtoriksi Sarajevon yliopistosta 2011, ja hänen väitöskirjansa aihe oli islamilainen oppositio arabimaailmassa. Hän on opiskellut lisäksi Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Hän on toimittanut teosta Yearbook of Muslims in Europe ja aikakauskirjaa Journal of Muslims in Europe. Omassa tiedekunnassaan hän on pitänyt kursseja muun muassa islamilaisesta kulttuurista ja sivilisaatiosta.

***

V: Voiko Bosnian muslimeja eli bosniakkeja luonnehtia niin, että vaikka te olette sopeutuneet vuosisatojen kuluessa Balkanin oloihin, te olette kuitenkin selvästi identiteetiltänne muslimeja? Samalla te olette kaukana islamismista, konservatiivisuuden rumista puolista ja edustatte pikemminkin dialogista islamia?

A: Kyllä se niin on, mutta haluan kuitenkin korostaa yhtä asiaa, joka ei koske vain Bosnian muslimeja. Väitän, että useimmat muslimiyhteisöt, jos niillä olisi ollut samat mahdollisuudet ja samat haasteet kuin meillä, olisivat päätyneet samanlaiseen tilanteeseen. Tämä on tärkeä seikka ymmärtää sen vuoksi, että odotan ja olen toiveikas, että jos Euroopassa ei jouduta uskontojen välisiin kulttuuri- tai sivilisaatiosotiin, useimmista Euroopan muslimiyhteisöistä tulee meidän kaltaisiamme.

Syyni ajatella näin perustuu seuraavaan. Jos ajatellaan vuotta 1800, Bosnian muslimit eivät eronneet muista Ottomaanien valtakunnan muslimeista. Anatolian muslimit elivät myös uskonnollisesti moninaisissa oloissa, joissa muslimeja ei ollut paljon. Bosnian muslimit joutuivat vajaat 200 vuotta sitten silmäkkäin modernisaation kanssa, Euroopan kanssa, lännen kanssa. Kohtasimme ei-muslimeja ja heidän oikeutensa. Se tapahtui jo ottomaaniaikana. Se aiheutti paljon vastarintaa ja erilaisia reaktioita. Sitten tuli Itävalta-Unkarin aika (1878–1918). Se aiheutti monenlaista painetta, sortoa ja muuta sellaista. Samalla oli kuitenkin mahdollisuus neuvottelemiseen ja vastavaatimusten esittämiseen.

Meillä oli tilaisuus sopeutua ja sovittaa itsemme uudenlaiseen tilanteeseen. 1900-luvun alussa esimerkiksi nousi esiin naiskysymys; heidän koulutuksensa ja niin edelleen. Vuonna 1945 meidän oli nieltävä monenlaisia asioita, debatti naisten asemasta ja muista ajankohtaisista asioista täytyi lopettaa, ja meidät pakotettiin hyväksymään monenlaisia asioita. Mutta meillä oli kuitenkin takanamme ottomaaniajan modernisaatiokokemus, ja Itävalta-Unkarin ajan kokemukset auttoivat meitä paljon.

Ahmet Alibašić työhuoneessaan Sarajevossa. Kuva: Mikko Ketola.

Ahmet Alibašić työhuoneessaan Sarajevossa. Kuva: Mikko Ketola.

40 vuoden kuluessa muutimme kokonaan näkemyksemme Itävalta-Unkarin valtiosta. Tajusimme, että meidän näkemyksemme Itävalta-Unkarin hallituksesta muslimivastaisena olivat vääriä. Huomasimme, että valtio kunnioitti lakeja ja antoi muillekin uskonnoille vapauden toimia. Monet muslimit vastustavat nykyään kiihkeästi sekulaaria valtiota. Miksi? Koska ainoa sekulaari valtio, jonka he tuntevat, ei ole poliittisesti tai uskonnollisesti neutraali valtio vaan valtio, joka koko ajan antaa heille uusia velvoitteita ja murskaa erilaisia pyrkimyksiä. Kun heille sanoo sanat sekulaari valtio, he kuulevat sanan diktatuuri ja ajattelevat valtiota, joka sortaa.

Tunnen esimerkiksi erään merkittävän islamistijohtajan. Kun hän tuli käymään Sarajevossa kahdeksan vuotta sitten, eikä täällä ollut vielä saatu hallitusta vaalien jälkeen kasaan, yhteiskunnassa asiat toimivat kuitenkin. Hän sanoi silloin pitävänsä meidän sekulaarista systeemistämme mutta pyysi samalla, etten kertoisi kenellekään, mitä oli sanonut. Hän kertoi, että hänen omassa maassaan kaikki pysähtyi, jos ministereitä ei ollut nimitetty.

Meidän 40-vuotinen kokemuksemme Itävalta-Unkarista auttoi meitä ymmärtämään, että asiat voivat toimia muslimeita tyydyttävällä tavalla myös sekulaarissa valtiossa, vaikka meillä olikin kaikenlaista valittamista, ongelmia jne. Meillä oli siten vuosikymmeniä aikaa kohdata modernisaatio ja ymmärtää, että uusien näkökulmien hyväksyminen ei automaattisesti johtanut siihen, että annettiin periksi kaikessa. Tätä monet muslimit pelkäävät nykyään, että joustaminen yhdessä sinänsä ehkä pienessä asiassa johtaa kaltevalle pinnalle, jota sitten liu’utaan pohjalle saakka eikä pystytä pysähtymään siinä välillä.

Minusta näyttää siltä, että kun eurooppalaisia muslimeja tulee tänne ensi kertaa vierailemaan vaikkapa jostakin konservatiivisemmasta yhteisöstä, he yllättyvät siitä, että on mahdollista kehittyä ja uudistua ja pysähtyä siinä liu’un keskivaiheilla. Esimerkiksi muslimityttöjen on mahdollista samaan aikaan olla vapaita ja pitää hijabia.

Eurooppalaiset muslimit tulevat ja näkevät, että meillä on täällä reformoitu islamilainen oppilaitos. He puolestaan pelkäävät, että jos oppilaitoksia aletaan uudistaa, se merkitsee maailmanloppua. He näkevät, kuinka täällä opetetaan islamin kursseja yhdessä humanististen ja valtio-opillisten aineiden kanssa. Heidän mielestään se on mahtavaa. He ymmärtävät, että täällä oppitunneilla käyvät tytöt ja pojat pysyvät muslimeina. Kaiken tämän päätteeksi sanoisin, että Bosnian muslimeissa ei ole mitään erityistä, mutta heillä on ollut erilaiset mahdollisuudet ja haasteet kuin monien muiden maiden muslimeilla, ja tätä olotilaa on kestänyt pitkään. Siinä on ollut selvä jatkumo. Meillä on lisäksi ollut omat paikalliset teologimme ja koulutuslaitoksemme, jotka ovat auttaneet haasteisiin vastaamisessa.

V: Kuulostaa siltä, että Suomen muslimeille voisi olla hyväksi, jos he saisivat imaamin Bosniasta.

A: Itse asiassa viimeinen näkökulmani puhuu tätä ajatusta vastaan! Kun me kohtasimme ongelmia, meillä oli paikallista teologista kapasiteettia, jonka avulla kävimme ongelmiin käsiksi. Kuvitellaan tilanne, että me olisimmekin ongelmatilanteissa luottaneet ulkopuolisiin teologisiin neuvoihin. Luulen, että olisimme epäonnistuneet ja toimemme olisivat olleet riittämättömiä. On kuitenkin tärkeää, että jonkin maan muslimiyhteisöä ei eristetä muusta muslimimaailmasta. Sellaista saattaa sattua, jos jokin hallitus pelkää huonoja ulkopuolisia vaikutteita. Eristäminen aiheuttaa syviä epäluuloja paikallisessa yhteisössä: miksi he haluavat eristää meidät? On järkevää antaa yhteisöjen olla yhteydessä muuallekin mutta samalla kehottaa niitä kehittämään omaa teologista kapasiteettiaan.

Me pystyisimme varmasti auttamaan vaikkapa suomalaisia muslimeja ja ottaisimme mielellämme heitä vastaan tänne. Kertoisimme silloin omista kokemuksistamme ja luultavasti ehdottaisimme joitakin ratkaisuja. On silti luultavasti parempi, että he kasvattavat omaa paikallista teologista kapasiteettiaan ja löytävät islamilaisia vastauksia ajankohtaisiin suomalaisiin kysymyksiin.

V: Onko Bosniassa edelleen vastustusta sekulaaria valtiota vastaan vanhemman muslimipolven parissa?

A: Ei oikeastaan. Kun aikanaan ennen vuotta 1945, jolloin kaikki keskustelu tyrehtyi, puhuttiin sekulaarin valtion ja islamin suhteesta, ei käytetty termiä sekulaari valtio, vaan puhuttiin ennen muuta siitä, mikä oli islamilaisen oikeuden eli sharian vaikutusala. Ottomaaniaikana sharian vaikutus koski vain perheasioita ja uskonnollista hyväntekeväisyyttä. Siis avioliitto, avioero, perintöasiat. Liiketoiminta- ja rikoslait sekularisoitiin pitkälle jo ottomaaniaikana. Tämä oppilaitos koulutti aikanaan virkailijoita Itävalta-Unkarin sharia-oikeusistuimiin. Itävalta–Unkarissa oli sharia-oikeusistuimia 40 vuoden ajan, eikä se aiheuttanut erityisiä ongelmia. Se tieto on shokki monille. Myös Jugoslaviassa oli shariaoikeuksia 1918–1946. Belgradissa parlamentti keskusteli shariaoikeuksien toiminnasta eikä se ollut iso juttu. Kommunistit sanoivat sitten, että unohtakaa koko juttu ja sulkivat shariaoikeudet. Vuosina 1945–1985 emme keskustelleet asiasta. Miksi? Koska keskustelemisesta ei olisi ollut mitään hyötyä. Siitä olisi seurannut vain vaikeuksia. Vuoden 1985 jälkeen ryhdyimme taas puhumaan siitä, että halusimme sekulaarin valtion. Jugoslavia ei kelvannut, koska se ei ollut sekulaari vaan ideologinen valtio. Se oli omalla tavallaan teokraattinen.

Mikä on tilanne tänään? Useimmat muslimit ja suurin osa islamilaisen yhteisön johtoa hyväksyy uskonnonvapauslainsäädännön. Meillä on ollut joitakin ongelmia. Norjalaiset kollegamme auttoivat meitä analysoimaan ja ymmärtämään Euroopan ihmisoikeussopimusta ja erityisesti sitä, mitä se sanoo uskonnonvapaudesta. Me totesimme, että elämme mielellämme näiden sääntöjen mukaan. Meillä on täällä kursseja uskonnosta ja lainsäädännöstä, uskonnosta ja yhteiskunnasta. Opetamme, että jos haluamme elää eurooppalaisessa yhteiskunnassa, nämä ovat säännöt. Haluamme ehkä muuttaa niitä, mutta silloinkin toimitaan tiettyjen sääntöjen mukaan. 

Toistan vielä, että silloin kun sanomme, että haluamme sekulaarin valtion, tarkoitamme neutraalia valtiota. Minusta Bosniassa on hyvä uskonnonvapauslainsäädäntö. Me muslimit emme halua mitään syrjintää tai erityisasemaa. Muslimeita on puolet kansasta, mutta meille sopii hyvin, että meitä kohdellaan samalla tavalla kuin muita uskonnollisia yhteisöjä. Tämän asian yhteydessä kohtaamme joskus ihmisiä, jotka sanovat, että uskonto on yksityisasia. Heille vastaamme, että asia ei ole niin. Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusteella uskonnollisuudella on oma paikkansa myös julkisuudessa.

Islamilaisten opintojen tiedekunta Sarajevossa. Kuva: Youtube.com.

Islamilaisten opintojen tiedekunta Sarajevossa. Kuva: Youtube.com.

V: Mainitsit sharian. Länsimaissa tunnetaan tapaus, jossa eräs journalisti vieraili moskeijassa ja keskusteli siellä erään naisen kanssa, joka kertoi hänen miehensä pahoinpitelevän häntä. Nainen sanoi pyytäneensä asiaan neuvoa imaamilta. Tämä oli kehottanut häntä unohtamaan poliisin ja keskustelemaan miehen kanssa, ja jos se ei auttaisi, turvautumaan Jumalan apuun.

A: Tällaisia tapauksia on paljon. Minulla ei ole tilastotietoa, mutta olen varma, että meidänkin yhteisöstämme löytyy vastaavia kertomuksia. Kyse ei ole pelkästään kulttuurisesta traditiosta. On tunnustettava, että jos avaa meidän pyhät kirjamme, on selvää, että tähän tapaan asiat muinoin ymmärrettiin. Mutta asiat ovat muutoksessa. Jos ajatellaan Bosnian muslimien viimeistä 200 vuotta, huomaa, että uudelleentulkintaa on tapahtunut. Me pyrimme saattamaan täkäläisten muslimien tietoon kaikki relevantit uudelleentulkinnat, joita muslimioppineet maailmalla ovat tehneet. Me ikään kuin rakennamme hitaasti uudenlaista konsensusta. Esimerkkinä olkoon kysymys uskosta luopumisesta. Tiedän, että edelleen on ihmisiä, jopa kollegoissani, jotka sanovat, että uskosta luopuneita on rangaistava niin kuin Koraani määrää. Toisaalta sain kerran minua shokeeranneen puhelun eräältä oppineelta Saudi-Arabiasta, ja hän halusi löytää perusteita perinteisen tulkinnan muuttamiselle! Suhtautuminen uskosta luopumiseen ei ole mikään relevantti kysymys nykyään. Se tulee tietenkin esiin pyhiä kirjoituksia koskevissa akateemisissa opinnoissa, mutta yhteiskunnallinen, yleisesti keskusteltu kysymys se ei enää ole meidän yhteisössämme, ihmiset ovat unohtaneet sen!  Kun se nousee esiin opiskelijoiden kysymyksissä, voin hyvin muistuttaa, että Koraanissa puhutaan pikemminkin uskonnonvapaudesta monessa kohtaa.

Tulkinnat siis muuttuvat, mutta siihen tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, keskustelua. Ihmisiä ei voi pakottaa muuttamaan yhtäkkiä näkemyksiään, siitä ei seuraa hyvää. Heidän täytyy sopeutua ja ymmärtää asioita omien kokemustensa kautta. Tiedän, että jotkut asiat eivät voi odottaa. Jos jotakuta pahoinpidellään oppiin vedoten, hänelle ei voi sanoa, että odottakaa 15 tai 20 vuotta, kunnes saamme tämän teologisen kysymyksen selvitetyksi! Te luterilaiset tiedätte vielä paremmin, kuinka ennen niin yksiselitteiseltä näyttäville teksteille voidaan löytää uusia tulkintoja.

Tällaista teologista kehitystä täällä siis tapahtuu. Meillä ei kuitenkaan ole kanttia viedä muihin maihin näkemyksiämme islamista, me olemme merkityksettömän vähäinen joukko, vain kaksi miljoonaa. Bosnian muslimit ovat kyllä symbolisesti merkittäviä, mikä johtuu sodasta ja kärsimyksistä. Meillä ei ole monia intellektuelleja, jotka osaisivat muotoilla kokemuksemme kansainvälisillä areenoilla. Me yritämme kyllä kaikkemme. Kun oppilaitoksemme kesäkouluun tulee musliminuoria muualta maailmasta, kerron heille, mitä uskonnonvapaus on, mitkä puolet siinä toimivat hyvin ja minkä asioiden kanssa on vielä tekemistä. Monet heistä eivät ole koskaan kuulleetkaan näistä. Me emme ole onneksi yksin tällä asialla. Ympäri maailmaa on muslimeja, jotka pyrkivät edistämään samoja asioita, ja heitä on autettava.

Uskottavuus on tärkeä kysymys. Kun tulee puhetta islamin reformoimisesta, monet unohtavat sen että kun Luther reformoi kristinuskoa, hän halusi tulla paremmaksi kristityksi, ei huonommaksi. Usein tuntuu siltä, että kun ihmiset puhuvat islamin reformoinnista, heillä on mielessään lopputulos, jossa muslimit ovat vähemmän muslimeja kuin ennen reformaatiota. Ei! Meidän on sen sijaan vahvistettava käsitystä uudistajasta muslimina, joka haluaa olla entistä sitoutuneempi omaan uskoonsa, eettisempi ja vastuullisempi. Ne, jotka vastustavat uudistusta, ovat luultavasti uskollisempia traditiolle ja kulttuurille, mikä taas on jotakin muuta. Uudistajat eivät ole kaikkensa myyneitä muslimeja vaan moderneja muslimeja, jotka pyrkivät elämään uskoaan vastuullisesti. Toiset taas ovat konservatiiveja traditionalisteja, jotka ovat uskollisia traditioilleen, kulttuurilleen ja esi-isilleen. Kun kysytään, kummat ovat parempia muslimeja, mikä on vastaus?

V: Länsimaissa on jo pitkän aikaa harjoitettu kriittistä raamatuntutkimusta. Mitä sanoisit kriittisen koraanintutkimuksen merkityksestä?

A: En ole kovin hyvä pyhien tekstien tulkinnassa, olen ennen muuta valtiotieteilijä. Ymmärrän kuitenkin asian niin, että Koraanin pitäminen Jumalan sanana ei kumoa mitään siitä, mitä olemme puhuneet. Olen sitä mieltä, että tekstiä voi tulkita täysin uusilla tavoilla kiistämättä silti sen jumalallista alkuperää. Minua ei kiinnosta se, kuka pääsee taivaaseen tai joutuu helvettiin. Jätän sen teologeille. Minua kiinnostaa se, mitä voidaan sanoa tämän tai tuon ihmisen tai ryhmän oikeuksista.

Kysymys oikeudenmukaisuuden ja anteeksiannon suhteesta Koraanissa on mielenkiintoinen. Islamilla on yleisesti oikeudenmukaisuuden uskonnon imago. Muslimit pitävät usein anteeksiantoa vähempiarvoisena asiana kuin oikeudenmukaisuutta. Kristityn silmiin sen sijaan saattavat ennemminkin sattua Koraanista kohdat, joissa puhutaan anteeksiannosta. Ja näin asia todellisuudessa onkin: Koraanissa arvostetaan anteeksiantoa enemmän kuin oikeudenmukaisuutta.

V: Miten näet uskontojen väliset suhteet Bosniassa? Onko niiden välillä aitoa yhteistyötä, vai onko kysymys pikemminkin kohteliaasta rinnakkainelosta?

Ahmet Alibašić, Mikko Ketola ja Matti Myllykoski. Kuva: Ahmet Alibašić.

Ahmet Alibašić, Mikko Ketola ja Matti Myllykoski. Kuva: Ahmet Alibašić.

A: Suhteet vaihtelevat. En väitä, että muslimit ovat enkeleitä. Kun tarkastelee 1990-lukua, huomaa, että muslimeilla oli omat epäonnistumisensa ja synkät hetkensä. Me teimme sotarikoksia. Mutta silti todellisuus on se, että 85 % sodan uhreista oli muslimeja, mikä kertoo jotakin. Sanoakseni asian hyvin suoraan ja konkreettisesti, omassa yhteisössäni on monenlaista väkeä, enkä haluaisi tulla samastetuksi eräisiin muslimeihin siinä, miten he kohtelevat toisia.

Mitä tulee katolilaisiin, Sarajevon ja Hertsegovinan katolilaisissa on eroja. Heidän johtajansa ovat erilaisia. Jotkut kovan linjan katolilaiset pitävät sarajevolaisia pappeja pettureina. Sarajevon ja Hertsegovinan fransiskaanit eivät ole keskenään samanlaisia.

Bosnian muslimeissa on myös kovan linjan edustajia, jotka pitävät Bosnian ja Hertsegovinan suurmufti Husein Kavazovićia uskottomana (kafir) , koska hän kannattaa demokratiaa. Vaikeimmat suhteet muslimeilla on ortodoksiseen kirkkoon. Ortodokseilla ja katolilaisilla on omat ongelmansa. Pienen juutalaisyhteisön kanssa yhteistyö taas sujuu hienosti. Kuten voi huomata, mitään yleistä ei uskontojen välisistä suhteista Bosniassa voi sanoa, vaan niihin vaikuttavat monet tekijät.

V: Kiitos haastattelusta!

Haastattelun tekivät 13.9.2018 Mikko Ketola ja Matti Myllykoski.


Mikko Ketola

Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


'Bosnian moderni islam. Ahmet Alibašićin haastattelu' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 9.1.2019 @ 20.08 Hannu K. Saloranta

    Oikein hyvä ja asiallinen kirjoitus, josta myös välittyi ajankohtaan tärkeätä asenne ilmapiiriä. Kiitos siitä.

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.