Vatikaanissa on viime vuosina oltu huolissaan väärinkäytöksistä nunnia kohtaan. Kyse ei ole vain pappien nunniin kohdistamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaan myös konventtien esihenkilöiden harjoittamasta psykologisesta ja hengellisestä kiusaamisesta, joka ajaa jotkut nunnat kokonaan ulos uskonnollisesta elämästä. Tämä liittyy yleisempään huoleen sääntökuntien ja uskonnollisten järjestöjen johtajien mielivallasta alaisiaan kohtaan.
Paul Verhoevenin uusi elokuva Benedetta liittyy tietyllä tavalla tähän ongelmavyyhtiin. Se kertoo Benedetta Carlinista (1590–1661), teatiini-nunnasta Jumalanäidin konventissa Pesciassa, lähellä Firenzeä. Benedetta tuodaan luostariin yhdeksänvuotiaana, ja parikymppisenä hänestä tulee jo abbedissa eli konventin johtaja. Hän näkee vahvoja näkyjä Jeesuksesta, saa stigmoja (jotka paljastuvat itse tehdyiksi), on seksisuhteessa toisen nunnan kanssa ja joutuu lopulta tuomituksi.
Amerikkalainen historioitsija Judith C. Brown on kirjoittanut Benedettan kuulustelupöytäkirjojen avulla tutkimuksen Immodest Acts. The Life of Lesbian Nun in Renaissance Italy (1986). Brown on pioneeri seksuaalisuuden historian tutkimuksessa ja on käsitellyt muun muassa ensimmäisiä tunnettuja lesbosuhteita Euroopan historiassa. Elokuva perustuu tähän teokseen.
Wikipediasta löytyy valaiseva selostus Benedettaan kohdistuneista tutkimuksista. Inkvisition epäilykset herättivät ensin Benedettan näyt, joita arveltiin harhaoppisiksi tai liian itsenäiseksi. Lesbous tai sappholaisuus, kuten sitä tuolloin kutsuttiin, oli kuitenkin lopullinen syy hänen tuomitsemiselleen telkien taa. Naisten välinen seksi oli ajan kirkollisille viranomaisille hyvin vieras ja kauhistuttava ilmiö. Benedetta eli vangittuna elämänsä viimeiset 35 vuotta.
Verhoeven seuraa ilmeisesti varsin uskollisesti Brownin kertomaa Benedettan elämäkertaa (en ole kirjaa lukenut, joten tätä on vaikea todentaa). Haastatteluissa hän on todennut ottaneensa mukaan joitakin ylimääräisiä juonteita kuten esimerkiksi Italiassa 1629–1631 riehuneen ruton aikaisia tapahtumia. Niiden kuvaamisessa hän kertoo ottaneensa vaikutteita Ingmar Bergmanin Seitsemännestä sinetistä.
Benedettassa on piirteitä Franciscus Assisilaisesta (lintujen kanssa puhuminen). Hän puhuu Neitsyt Marian patsaan kanssa, ja patsas kaatuu hänen päälleen. Hän näkee Jeesuksen ja puhuu tämän kanssa.
Verhoevenin käsittelyn keskiössä on Benedettan lesbosuhde sisar Bartolomean kanssa. Tukahdutettu seksuaalisuus ja sen purkautuminen selibaattia edellyttävässä yhteisössä on luonnollisesti kuumottava aihe. Bartolomean ja Benedettan suhde kiihtyy vähitellen kosketuksista dildolla tyydyttämiseen. Suhteen alussa Benedetta on vielä (lähes) rivisisar, sen lopussa jo abbedissa, johon asemaan hänen näkynsä ovat hänet nostaneet. Se antaa hänelle yksityisen huoneen, joka antaa mahdollisuudet vapaampaan seksuaalisuuteen.
Dildona toimii Benedettan nuorena tyttönä konventtiin tuoma puinen Neitsyt Maria -patsas, jonka jalkapään Bartolomea muotoilee sileäksi. Kohtaukset tuovat helposti punan katsojan poskille, sillä ne ovat varsin suorasukaisia. Benedettan ja Bartolomean suhde paljastuu vanhalle abbedissalle, joka katselee tapahtumia seinässä olevasta reiästä. Tämä matkustaa paavin lähettilään luo Firenzeen ja raportoi suhteesta. Nuntius tulee saattueineen konventtiin ja ryhtyy selvittämään asiaa. Tämä tapahtuu ruton juuri riehuessa seuduilla.
Benedettassa on aineksia eri tyylisuunnista. Se on historiallinen kuvaus uskonnollisesta elämästä luostariyhteisössä. Siinä on kauhuelokuvan aineksia yliluonnollisten näkyjen ja selittämättömien tapahtumien muodossa. Siinä on myös kaikuja 1970-luvulla hetkellisesti suosioon nousseista nunsploitation-elokuvista. Niissä keskeisiä elementtejä olivat nunnien tukahdutettu seksuaalisuus, alaisiansa hyväksikäyttävä abbedissa ja inkvisition harjoittama tutkinta – seksi ja väkivalta siis. Kaikista näistä on jotakin mukana myös tässä elokuvassa.
Elokuvan kuvauspaikkoina ovat toimineet muun muassa Silvacanen ja Le Thoronetin entiset luostarit Provencessa Ranskassa. Kumpikaan ei enää pitkään aikaan ole ollut uskonnollisessa käytössä. Elokuvan esittäminen on kielletty Venäjällä; siellä sitä pidetään jumalanpilkkana. Uskonnollista elämää käsittelevissä elokuvissa usein pistää silmään jokin outo käännös. Tässä sellainen on erään pappishenkilön tittelinä käytetty profossi. Oikea termi lienee provosti, joka on rovastin kaltaisessa asemassa tuon ajan italialaisessa hiippakuntahallinnossa toiminut pappi.
Uskontoon ja kristinuskon historiaan liittyvät kysymykset eivät ole Verhoevenille lainkaan vieraita, vaikka hän ei ole niitä paljon elokuvissaan käsitellytkään. Sen sijaan hän on kirjoittanut kirjan Jeesus Nasaretilainen, joka on julkaistu myös Suomessa. Samanniminen kirja löytyy suomeksi myös paavi Benedictus XVI:n kirjoittamana!
Benedetta. Ohjaus: Paul Verhoeven. Käsikirjoitus: David Birke ja Paul Verhoeven. Pääosissa: Virginie Efire, Daphne Patakia, Charlotte Rampling. Ensi-ilta 17.12.2021.
Artikkelikuvassa oikealla Benedetta (Virginie Efira), vasemmalla Bartolomea (Daphne Patakia). Välissä Neitsyt Maria -veistos.
Lue myös: Matti Myllykoski, Paul Verhoeven ja Jeesus. Vartija 5.11.2012.
