Yhdysvaltalainen elokuvamestari Terrence Malick on alansa arvostetuimpia maassaan ja maailmalla. Samalla hän on kuitenkin ollut oman tiensä kulkija niin tavallaan tehdä elokuvia kuin vältellä julkisuutta kaikin keinoin – netistä ei yhdessä vaiheessa löytynyt miehestä kuin muutama kuva ja haastatteluja ei laisinkaan. Joskus Malick on kadonnut julkisuudesta kokonaan ja lopettanut elokuvienkin tekemisen kokonaan kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Erakkomaisesta tyylistään huolimatta Hollywoodin eturivin tähdet ovat aina halunneet päästä hänen elokuviinsa. Elokuvia on 50 vuotta täyttäneelle uralle kertynyt kymmenisen kappaletta, ja ilmeisesti lisää on tulossa, ja ilmeisesti ainakin elokuva Jeesuksesta.
Malick ei koskaan varsinaisesti opiskellut elokuvien tekemistä vaan luki Harvardin yliopistossa filosofiaa. Filosofian opiskelu näkyykin vahvasti hänen tuotannossaan. Usein hänen elokuviensa kattavana teemana on ihmisen suhde luomakuntaan ja Jumalaankin. Hänen ensimmäisessä elokuvassaan Badlands (suom. Julma maa) nuori pariskunta elää tuhoon tuomitussa suhteessa, jonka eteen on tehty veritekoja, ja niin koko yhteiskunta on heidän perässään.
Badlandsin pohjana ovat todellisuudessa tapahtuneet veriteot Yhdysvaltojen keskilännessä 1950-luvulla, ja samaan aikakauteen ja maisemiin sijoittuu myös Malickin elokuva. Elokuvan keskiössä on 25-vuotias nuori vetelehtijä Kit (Martin Sheen), joka ei ole löytänyt paikkaansa maailmasta. Hän iskee sattumalta silmänsä 15-vuotiaaseen Hollyyn (Sissy Spacek), joka on näennäisen hyvästä perheestä, vaikka onkin isänsä yksin kasvattama. Holly ei ole koskaan ollut suosittu tyttö, mutta nyt tyttö saa huomiota komealta nuorelta mieheltä, joka kampaa tukkansa kuin James Dean ja tuntuu olevan aidosti rakastunut häneen. Hyvältä ja turvalliselta suhde ei koskaan vaikuta, ja sen huomaa myös Hollyn ylisuojelevainen isä (Warren Oates). Isä tekee Kitille selväksi, ettei hän ja hänen seuransa ole tervetullut hänen kotiinsa ja tyttären seuraksi. Isä tekee kaikkensa, ettei Holly näe Kitiä, esimerkiksi pakottaen tämän ottamaan enemmän musiikkitunteja.
Kit ei kuitenkaan luovuta ja tuntee samalla vihaa järjestäytynyttä yhteiskuntaa että auktoriteetteja kohtaan, mikä johtaa eräänä iltana siihen, että Kit tappaa Hollyn isän ja sytyttää samalla kotitalon palamaan. Kit ja Holly pakenevat yhdessä virkavaltaa ja maailmaa päätyen asumaan joksikin aikaan puumajaan metsään. Siellä, omassa paratiisissa yhteiskunnan ulkopuolella, Kit opettaa Hollylle selviytymistaitoja ja aseenkäyttöä. Tarina on eräänlainen käänteinen luomiskertomus, missä synnin seurauksena ja isän murhan kautta päädytään takaisin paratiisiin. Nuori pariskunta rakentaa luonnon helmaan oman saarekkeensa, mistä ulkopuoliset pyritään pitämään asein ja ansoin ulkopuolella. Tässä maailmassa mies että nainen ovat samanvertaisia yhteistä päämäärää tavoitellen.
Niin siinä kuitenkin käy, ettei järjestäytynyt yhteiskunta ole koskaan unohtanut Kitin tekoa, ja niin käärme luikertelee sisälle paratiisiin. Kit päätyy jälleen surmaamaan ja tällä kertaa kyseessä ovat virkavallan edustajat, mikä tietenkin hankaloittaa pariskunnan elämää entisestää. Paratiisi on jätettävä ja vastassa on jälleen julma maailma, mikä ei enää tunne anteeksiantoa. Tapahtuu vielä useita murhia ja takaa-ajoja ennen lopullista tuomiota, ja kun sen aika aikanaan tulee, on havaittavissa jonkinlaista ymmärrystä tuomitsevalta taholta.
Badlands ei moralisoi mutta ei myöskään glorifioi väkivaltaa, se kuvaa rakkaudella ja ymmärtävästi päähenkilöitä mutta näyttää maailman raadollisena paikkana, missä kuka tahansa voi langeta. Kit ja Holly ovat nuoria ja etenkin naiiveja. Heidän elämänkokemuksensa ja sen puute näyttäytyy tietynlaisena sosiopatiana – tekojen seurauksia ei kunnolla ymmärretä. Badlandsin maailma on yhtä aikaa sekä kaunis että ruma, sekä toivoa täynnä että lohduton.
Siitäkin huolimatta, että Malickin filmografiaan mahtuu useampi hyvä elokuva, on Badlands mielestäni edelleen hänen uransa parhain ja kokonaisvaltaisin elokuva; vaikka luulisi, että filosofi kasvaisi urallaan. Valitettavasti osa Malickin uusimmista elokuvista tuntuu olevan niin tarkoituksellisen filosofisia ja vaikeaselkoisia, että ne kääntyvät jo niitä itseään vastaan. Tuntuukin siltä, että Malick oli täydessä voimassaan jo uransa alkuvaiheessa, jolloin hänen elokuvissaan oli kapinallisuutta että kaunista runollisuutta, minkä hän tuntuu hieman hukanneen viimeisemmissä elokuvissaan huolimatta niiden visuaalisesta kauneudesta.
50 vuotta myöhemmin Badlands tuntuu edelleen ajankohtaiselta näyttäessään maailman julmuuden nuorten ihmisten silmin, jotka eivät ole löytäneet siinä paikkaansa. Maailma voi olla julma mutta siitä voi myös löytyä kauneutta ja rakkautta sekä anteeksiantoa, joita jokainen meistä kaipaa.
Arvioitu elokuva: Badlands. Ohjaaja Terrence Malick. Pääosissa Sissy Spacek ja Martin Sheen. Ensi-ilta lokakuussa 1973.
