Ikuista Edeniä etsimässä – näkemys rakastumisesta
Arkielämää leimaavat pettymykset. Päiviämme pyörittävät ympäriltämme tulevat vaateet ja tarpeet, joiden täyttäminen on ensisijaisen tärkeää.
Arkielämää leimaavat pettymykset. Päiviämme pyörittävät ympäriltämme tulevat vaateet ja tarpeet, joiden täyttäminen on ensisijaisen tärkeää.
Kaiken kattava kauneus on kiinnostava elokuva. Se ravistaa elämään tässä ja nyt. Niin yksinkertaisia, mutta niin vaikeita ajatuksia elämän ytimestä: – Aika ei sinua petä. Se on joka hetki lahja. Suostu siihen. – Rakkaus ei lopu. Rakkaus on sinussa ja koko todellisuudessa. Älä torju sen kipua.
Hjalmar Söderbergin klassikkoromaani on filmattu jo kolmannen kerran. Rakkaus ja suuri intohimo ovat vaikea aihe, vaikka rakkauselokuvan valinnut katsoja oletettavasti onkin jo virittäytynyt suurien tunteiden odotukseen. Moni filmi horjahtaa helposti joko ylimakeaan sentimentaalisuuteen tai kuolemanvakavaan eron paisutteluun, jos rakkaus päättyy pettymykseen.
Huikentelevainen, naisiin mieltynyt maalaispappi ajautuu äärimmäisiin tekoihin Espoo Cinéssä esitettävässä ranskalaisdraamassa.
”Mitä minä olen tehnyt, kun olen saanut arvosteltavakseni tämän kirjan? Systemaattinen johdatus rakkauskäsitteeseen? Luterilainen rakkausmääritelmä? Keskustelu rakkaudesta teologianhistoriassa? Rakkaus länsimaisen filosofian historiassa? Tuskin mikään käsikirja?”
Jostakin luin tuon lauseen vastikään. Se on niin totta. Mietin omaa elämääni, pitkäaikaista avioliittoani suuresti rakastamani miehen kanssa. 30 vuotta on tullut yhteistä taivalta tallattua. Tuohon aikaan mahtuu paljon kaikkea laidasta laitaan, ilosta suruun, nuoruuden tarmoa ja uhkua ja täydellistä uupumusta.