Herätyskristillinen nuorisolehti Nuotta julkaisi kesän kynnyksellä riparinumeron, joka on ehtinyt parin kuukauden viiveellä herättää kohua ja virkistää tapahtumaköyhää kesämediaa. Lehden eutanasiaa ja aborttia koskevat jutut ylittivät iltapäivälehtien uutiskynnyksen ja herättivät vilkasta keskustelua kotimaa24-nettipalstalla. Nuotta-lehti on kohun saattamana pannut riparinumeron artikkelit kaikkien luettaviksi verkkosivulleen.
Kuten tällaisissa keskusteluissa usein käy, alkuperäiset tekstit jäivät omina kokonaisuuksinaan taka-alalle kun taas yksittäiset niitä otetut sitaatit alkoivat elää omaa elämäänsä. Nuotta-lehden nuorten toimittajien kirjoittamat jutut kannattaa lukea kokonaisuudessaan ja alkuperäisessä yhteydessään. Sellaisina ne eivät näytä niin pahoilta kuin millaisiksi ne ovat keskustelun tiimellyksessä tulleet. Niissä on esitetty tärkeitä argumentteja perinteisen kristillisen eutanasia- ja aborttinäkemyksen puolesta.
Tästä huolimatta jutuissa on myös kiusallisia ongelmia, jotka liittyvät ennen kaikkea siihen, miten toisenlaista näkemystä edustavien argumentaatio esitetään. Ongelma on tuttu tämänhetkisestä kirkollisesta keskustelusta. Nuotan juttujen jälkeen olisi aborttiin ja eutanasiaan tavalla tai toisella hyväksyvästi suhtautuvien kristittyjen vuoro kaivaa natsikortti esiin ja alkaa heiluttaa sitä samanlaisella innolla kuin vastapuolella on totuttu tekemään. Tylsää.
Nuotan eutanasiaa koskevassa kirjoituksessa tämä ongelma ei ole yhtä suuri kuin aborttijutussa. Siinä kuitenkin väitetään, että armokuolemaa itselleen toivovien ihmisten motiivina ei ole useinkaan kipujen lopettaminen vaan vahva yksinäisyyden kokemus. Mistä artikkelin nuori kirjoittaja tietää tämän? Tarkoittaako hän sitä, että eutanasiaa haluavat ovat useimmiten omaistensa hylkäämiä ihmisparkoja, jotka epätoivoissaan valitsevat lääkärin avustaman itsemurhan? Pitäisikö tällaisen spekuloinnin perusteella kieltää sietämättömästi kärsivältä ja vääjäämättä kuolevalta ihmiseltä oikeus arvokkaaseen kuolemaan omaisten ja ystävien saattamana? Armokuoleman valitseminen ei ole kenellekään helppo ratkaisu, mutta sellaiseen omasta vapaasta tahdostaan päätyneen motiiveja on hyvin vaikea kyseenalaistaa asiallisin perustein, koska vain hän yksin tietää, miltä hänestä tuntuu ja mitä ajatuksia sellainen tilanne todella herättää.
Kirjoituksessa on tökerö asiavirhe, johon on puututtu useissa yhteyksissä. Kirjoittajan mukaan Hollannissa — jossa lääkärillä on potilaan pyynnöstä oikeus päättää tämän ”toivoton ja sietämätön kärsimys” — on eutanasialainsäädännön myötä lääkärin etiikka alkanut hämärtyä ja siellä tehdään noin tuhat eutanasiaa vuodessa vastoin potilaan tahtoa. Virhe on mahdollisesti peräisin Yhdysvalloista, jossa republikaanien presidenttiehdokas Rick Santorum väitti viime helmikuussa, että puolet kaikista Hollannissa tehdyistä armomurhista on tehty kysymättä potilaan tahtoa.
Tämä on kiusallisen kaukana totuudesta. Vuonna 2010 kaikkiaan 3 136 kaikista Hollannin 136 058 kuolemantapauksesta, siis noin 2,3 prosenttia niistä, oli armomurhia. Raportin mukaan 2 910 näistä oli pyynnöstä tehtyjä armomurhia, 182 tapausta oli avustettuja itsemurhia ja 44 tapausta molempia. Hollannissa toimivien alueellisten tarkastuslautakuntien silmissä vain 9 tapausta ei vastannut eutanasiakäytännölle asetettuja vaatimuksia. Hollannissa tehdyn kyselytutkimuksen (Journal of Medical Ethics, 2011) mukaan 70 prosenttia 64–74 -vuotiaista voi kuvitella, että he pyytäisivät lääkäriä lopettamaan heidän elämänsä. Uusin kysely on vuodelta 2008, ja se osoittaa eutanasiaan turvautumisen halukkuuden kasvaneen eläkkeelle siirtyneiden parissa. Tilastot eivät takaa eutanasiakäytäntöjen ongelmattomuutta, mutta niiden vääristeleminen ei ole oikein.
Nuotan aborttikirjoituksessa abortin vastustajasta annetaan varsin erikoinen kuva. Jutun kuvassa suomalaista aborttilainsäädäntöä puolustava nuori feministi huutaa aborttia vastustavaa nuorta miestä päin naamaa. Feministi pannaan puolustamaan täysin vapaasti valittavaa aborttia ja pahimmillaan sanomaan, että vahinkoraskaudesta ”voi mennä elämä pilalle ja kroppa kärsii”. Miespuolisena Stimulus tuntee monta vastuullista ja äitiydestä iloitsevaa feministiä, mutta tällaista vastuutonta oman navan tuijottajaa ei ole näköpiiriin sattunut. Jonkin verran niitäkin varmaan on, aivan kuin on itsekeskeisiä oikeaoppisia kristittyjäkin. Eiköhän se ole niin, että kaikissa ihmisryhmissä on kaikenlaisia ihmisiä.
Jutulla on asiallinen kärki, joka kohdistuu sosiaalisista syistä tehtyihin abortteihin. Niitä on Suomessa tilastojen mukaan 80 prosenttia kaikista raskauksista, ja monet lääkärit ovat sitä mieltä, että tilanne on karannut käsistä, kun aborttia on ryhdytty käyttämään ehkäisykeinona. Tässä on ilmiselvä ongelma, mutta se on haaste pikemminkin sukupuolivalistukselle kuin lainsäädännölle. Jyrkän aborttilainsäädännön seuraukset tunnetaan meillä ja maailmalla aivan liian hyvin.
Voi vain kuvitella, millaisen debattifiktion esimerkiksi Prometheus-leirin nuoret ateistit voisivat kehittää abortista. Sellaisessa ateisti selittää historian ja tilastojen valossa kärsivällisesti fundamentalistille, millaista tuhoa laittomat abortit ovat erilaisissa yhteiskunnissa aiheuttaneet, kun nuoria naisia on kuollut puoskarien käsissä. Edelleen hän muistuttaa, kuinka paljon tuhoisaa syyllistämistä, irrationaalista pelkoa sekä tolkuttoman määrän valheita, salaisuuksia ja tekopyhyyttä laittomat abortit ovat saaneet aikaan. Räyhäten keskusteleva fundamentalisti vastaa: ”Ne naiset ovat kuule itse huoranneet itsensä sellaiseen tilanteeseen ja saavat maksaa synneistään. Ja sä itse muuten joudut suoraa päätä helvettiin mielipiteidesi vuoksi. Jumala ei tuollaisia rienaajia nurkissa katsele.”
Stimulus
