Brad Pittin tähdittämä uusi tieteisseikkailu on yksi tämän vuoden puhutuimpia ensi-iltaelokuvia. Brad Pittille on jo ehditty povata Oscar-ehdokkuutta, ja itse elokuvaa on pidetty viime vuosien parhaimpana sci-fi-elokuvana. Jos Ad Astra ei aivan tätä olisikaan, on se kuitenkin poikkeuksellisen onnistunut iso Hollywood-tuotanto ihmisen jatkuvasta kaipuusta kohti tähtiä älyllisen elämän toivossa. Samalla se onnistuu kuvaaman ihmisen itsekkyyden aiheuttamaa tuhoa maapallolla ja jopa avaruudessa.
Tämän päivän suureksi uhkakuvaksi on aiheestakin muodostunut ilmastonmuutos. Mitä kaikkea tuhoa se tuleekaan saamaan maapallolla aikaan, ja mikä on ihmisen vastuu tässä kaikessa? Edes Hollywoodin koneisto ei ole enää pystynyt välttämään aiheen käsittelyä. Maailman tuhoutuminen on aina vakava paikka, mutta Ad Astra on siitäkin huolimatta ison luokan valtavirtaelokuvaksi poikkeuksellisen vakavamielinen ja jopa melankolinen elokuva. Brad Pittin esittämä astronautti Roy McBride on yhtä tietämätön omasta ja maailman kohtalosta kuin katsoja. Huumoria ei viljellä laisinkaan. Mihin ihmiskunta on menossa, jos jopa Hollywood ei usko huomiseen?
Ad Astran juoni ei ole monimutkainen: eletään lähitulevaisuudessa, missä ihmiskuntamme on keksinyt keinot saavuttaa aurinkokuntamme planeetat. Tekniikan kehittyminen on kuitenkin tuonut mukanaan uudenlaisia ongelmia ja uhkia ihmiskunnalle. Roy McBriden isä (Tommy Lee Jones) on kolmekymmentä vuotta aikaisemmin lähtenyt tutkimusmatkalle kohti Neptunusta tarkoituksenaan selvittää uusia elinmahdollisuuksia ja mahdollisesti viitteitä älyllisestä elämästä. Jotain meni kuitenkin pieleen, eikä tutkimusaluksesta kuultu, kunnes maapallolle oli alkanut purkautua alukselta säteilyä, joka voisi vaarantaa koko ihmiskunnan kohtalon. Roy McBride saa tehtäväkseen lähteä etsimään isäänsä ja vastauksia, miksi tämä kaikki oikein tapahtuu.
Ad Astra. Kuva: Twentieth Century Fox Film Corporation.
Juonesta ei oikein tämän enempää voi kertoa, eikä juoni ole tässä elokuvassa edes kovin tärkeä. Tärkeämpiä ovat tunnelma ja maailma, joka on Ad Astraa varten luotu. Visuaalisesti elokuva on todella kaunis ja se on kuvattu todella hienosti. Kaiken keskellä on kuitenkin Brad Pittin roolityö. Monista aikaisemmista rooleistaan poiketen Pitt näyttelee tällä kertaa hyvin hienovaraisesti astronauttia, joka on antanut kaikkensa ammattinsa puolesta, minkä vuoksi perhe-elämä on saanut kärsiä. Tältä osin kyseessä on kyllä ihan perinteinen miessankarin historia. Pittin näyttelemä astronautti ei kuitenkaan ole aivan perinteinen elokuvien sankarimies vaan haavoittunut ja hämmentynyt ja tunteistaan kertova mies. Brad Pittin kertojanääni kuuluu läpi elokuvan pohtien elettyä elämää: hylätyksi tulemista, aviokriisiä, tehtävää, ihmiskunnan kohtaloa ja omaa voimattomuutta tässä kaikessa. Valitettavasti Roy McBriden ex-vaimoa näyttelemän Liv Tylerin osuus elokuvassa jää hyvin pieneksi ja ohueksi. Toisaalta niin käy kaikkien elokuvien muiden hahmojen osalta.
Mielenkiintoista elokuvassa on sekin, että se on rakennettu Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt (1979) -elokuvan pohjalle ilman, että se on suora kopio tai uusintaversio. Kuten Ilmestyskirjassa Ad Astran alussa päähenkilö saa ylemmiltä upseereilta tehtävänannon, ja hänet lähetetään matkalle kohti tuntematonta. Myöhemmin Roylle alkaa valjeta, ettei hänen etsimällään isällä ole enää todellisuus hallussa, ja että tätä olisi ehkä enää mahdotonta tuoda takaisin. Matkan aikana poiketaan kuussa, jota eivät hallitse mitkään tietyt valtiot vaan se on erilaisten militarisoituneiden joukkojen sotatanner. Tällainen olisi varmaan ihan mahdollinen skenaario, kun kuuta joskus tulevaisuudessa lähdetään asuttamaan.
Ad Astran maisemia. Kuva: Twentieth Century Fox Film Corporation.
Ad Astra ei ole vuosikymmenien parhaimpia elokuvia, mutta se heijastelee kiinnostavasti aikamme maailmankuvaa, johon kuuluvat huolet aseellisista konflikteista ja ympäristötuhosta. Elokuva kertoo meille, että vaikka ihmisen älykkyys ja samalla itsekeskeisyys ovat vieneet maailman tuhon partaalle, ihmisellä on älykkyytensä ansiosta myös mahdollisuus tehdä parannus ja muuttaa tapahtumien kulkua parempaan suuntaan. Myös Jumala mainitaan elokuvassa: Häneltä pyydetään siunausta tutkimusmatkalle, mutta samalla hänet ikään kuin hylätään ihmisen järjen tieltä.
Elokuva kannattaa käydä katsomassa valkokankaalta, koska vain silloin sen visuaalisuus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tulevissa Oscar-jaoissa Ad Astra tulee olemaan vahvoilla.
Arvioitu elokuva: Ad Astra. Ohjaus: James Gray. Pääosassa: Brad Pitt. Yhdysvallat 2019.
Artikkelikuva: Brad Pitt on Ad Astran pääosassa. Kuva: Twentieth Century Fox Film Corporation.
