Paavi Benedictus XVI:n Regensburgin luento (suomennettu tässä) aiheutti kohun islamilaisessa maailmassa vuonna 2006, mutta se johti myös 138 muslimioppineen kristityille osoittamaan kirjeeseen A Common Word (2007), katolilaisten ja muslimien välisen dialogifoorumin (Catholic-Muslim Forum) luomiseen (2008) sekä YK:n Yhteisymmärrysviikon perustamiseen (2010). Nyt käynnissä olevalle Yhteisymmärrysviikolle osuu myös paavi Franciscuksen ja suurimaami Ahmed Al-Tayebin allekirjoittaman ihmisten veljeyttä koskevan julistuksen (4.2.2019) viisivuotispäivä.
Paavin ja suurimaamin ystävyys alkoi Al-Tayebin kohteliaisuuskäynnistä Vatikaanissa. Yhteisen lounaan jälkeen syntyi ajatus siitä, että yhteiset ajatukset olisi syytä kirjata ylös. Julistus ihmisten veljeydestä on sittemmin tullut yhdeksi paavi Franciscuksen vakiolahjoista hänen luonaan vieraileville diplomaateille ja uskonnollisille johtajille. Julistuksen vanavedessä perustettiin myös Ihmisten veljeyden korkeampi komitea (Higher Committee of Human Fraternity), jonka alaisuudessa toteutettuna projektina avattiin vuonna 2023 Abrahamin perheen talo.
Abrahamin perheen talon idea ja rahoitus tulivat Arabiemiraattien valtionjohdolta. Se ei siis ole mikään Vatikaanin projekti maailman uskontojen sulauttamiseksi yhteen, kuten jotkin humpuukilähteet kauhistelevat. Muutenkaan kyse ei ole mistään yhteen sulautetusta maailmanuskonnosta, vaan kolmen abrahamilaisen uskonnon kunnioittavasta ja rauhaisasta rinnakkaiselosta. Abrahamin perheen talo koostuu kirkosta, moskeijasta ja synagogasta, jotka on rakennettu samankokoisiksi ja samantapaisella tyylillä lähelle toisiaan osaksi yhtä uskontojenvälistä kompleksia.
Sain mahdollisuuden vierailla Abrahamin perheen talossa joulun alla. Projektin tuoreudesta kertoo se, että taksinkuljettaja ei ollut vielä kuullutkaan siitä. Paikan päällä kävi kuitenkin ilmi, että paikalliset muslimit ovat hyväksyneet projektin eivätkä hyljeksi sitä vieraana kulissina: perjantairukouksissa moskeija oli aivan täynnä mitä erilaisimpia ihmisiä rikkaista liikemiehistä rakennusalan duunareihin. Toisaalta fransiskaanien pyörittämä kirkkokin vaikutti erittäin aktiiviselta, ruudulla oli paljon ohjelmaa joulunajaksi. Synagoga puolestaan on koko Arabiemiraattien ensimmäinen synagogaksi varta vasten rakennettu rakennus, ja siellä järjestetään myös pienen juutalaisyhteisön sapattirukouksia. Paikalliset juutalaiset voivat tulla myös haudatuksi sinne.
Rukouspaikkojen lisäksi Abrahamin perheen talo on vaikuttava audiovisuaalinen vierailukeskus. Eri näyttelyhuoneet kertovat kolmesta abrahamilaisesta uskonnosta muun muassa raamattusitaatein ja videoin eri uskontojen rukoushetkistä ja pyhiinvaelluksista. Kielinä ovat englanti, arabia ja heprea. Teemoina on yleisiä uskontojen symboleja kuten vesi ja valo. Lopuksi vierailija voi jättää omat rukous- ja kiitosaiheensa ja kommenttinsa palautetaululle kaikkien nähtäväksi. Paikan voi kiertää omin päin tai osallistumalla opastetulle kierrokselle. Suurin osa oppaista on paikallisia musliminaisia, mutta omalle kohdalleni sattui Jordanian Madabasta kotoisin oleva ortodoksikristitty mies, jonka nimi oli hieman hämmentävästi Jihad (vrt. suomen Taisto).
Kaiken kaikkiaan Abrahamin perheen talo oli erittäin positiivinen kokemus. Opastetun kierroksen jälkeen voi ostaa matkamuistoja pienestä kaupasta, jonka yhteydessä on myös erittäin laadukas abrahamilaisia uskontoja käsittelevä käsikirjasto. Kompleksiin kuuluu myös kahvila ja oliivipuuterassi, vähän kuin Edenin puutarha. Kaikki tilat olivat puhtaita ja miellyttäviä ja Wifikin toimi. Abrahamin perheen talolla on myös oma Instagram -tili. Suosittelen lämpimästi Abrahamin perheen taloa Arabiemiraateissa vieraileville – Dubaista Abu Dhabiin pääsee bussilla parissa tunnissa. Jos ei pääse Abu Dhabiin asti, niin kannattaa ainakin pohtia julistusta Ihmisten veljeydestä. Historian taustaa vasten on aikamoinen saavutus, että katolinen kirkko ja Al-Azhar ovat yhdessä sitoutuneet tällaiseen asiakirjaan. Pitäisikö myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sitoutua siihen?
Artikkelikuva Abrahamin perheen talosta. Kuva: Emil Anton.
