”Piltin synnytti Betlehem/ kust’ iloitsee koko Jerusalem”, laulavat Tiernapojat. Tämä vanha Piae Cantiones -laulu sisältyi jo ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan, Jakobus (Jaakko) Finnon nimissä kulkevaan (n. 1583). Latinan- ja suomenkielisten säkeiden vuorottelu tekee laulusta viehättävän kombinaation. Tiernapojat-näytelmässä tästä pitkästä virrestä on mukana vain kolme säkeistöä. Maailmankaikkeuden ikuisen valtiaan ensimmäinen vuode on eläinten syöttöastia: Tiernapojilla ”Pantiin seimeen makaamaan/ kuin hallitsee ilman lakkaamatt’.” Finnolla ”Hän pantin soimen makaman/ Quin hallitze ilman lakamat.” Alkutekstissä ”Hic iacet in praesepio/ Qui regnat sine termino.”
Virressä on myös kuva tietäjistä, jotka alettiin psalmin (72: 10 – 11) perusteella hahmottaa kuninkaiksi. Heissä on tiernapoikanäytelmän alkuperä, vaikkei kuninkaista ole enää jäljellä kuin Herodeksen valtataistelussa häviölle jäävä Murjaanien kuningas. Mutta Tiernapojat eivät virren tätä säkeistöä laula: ”Reges de Saba veniunt./ Aurum, Thus, Myrrham offerunt”, joka on Finnolla: ”Sabast tulid sitt Cuningat/ Lahioil teid hänen cunniat.”
Yksi säkeistö maalaa ihastuttavan kuvan Betlehemin tallista ja pyhästä lapsesta, ja Tiernapojat laulavat: ”Aasi se seisoi ja härkäinen,/ Kussa pilttimme oli herrainen” (uudemmissa versioissa: ”pienoinen”). Finnolla säkeistö kuuluu: ”Asi tunsi ia härkäinen./ Ett se pilt oli Herrainen.” Latinankielinen teksti toteaa: ”Cognovit bos et asinus/ Quod puer erat Dominus.” Siinä näemme monesta joulukortista ja vanhasta maalauksesta tutun kuvan: vastasyntynyttä Kristus-lasta tarkkailevat paitsi Neitsyt Maria ja Joosef myös aasi ja härkä. Nämä kaksi eläintä ovat usein esillä sekä Paimenten kumarrusta että Tietäjien kumarrusta esittävissä kuvissa. Härkä hahmottuu tallin tai luolan vakituiseksi asukkaaksi – luolia käytettiin myös karjasuojina.
Aasi on saattanut esittää pyhän perheen kulkupeliä pitkällä matkalla Nasaretista ylös Juudeaan. Joulun ja pääsiäisen mytologia lyövät kättä siinäkin, että Jeesuksen kerrotaan tulleen aasilla ratsastaen viimeisille pääsiäisjuhlilleen Jerusalemiin – profeetta Sakariaan ennustuksen toteuttamiseksi. ”Iloitse suuresti, tytär Siion; riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee luoksesi. Oikeamielinen ja voittoisa hän on; hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasinvarsalla.” (Sak. 9: 9. Vrt. Matt. 21.) Aasi ja härkä tuntevat lapsen Kristukseksi Puer natus in Betlehem -laulussa, mutta ihmiset eivät tunne häntä aikuisenakaan. Teksti- ja kuva-aihelmat viittaavat implisiittisesti Kristuksen sanoihin Matteuksen evankeliumin 25. luvussa, kuinka häntä ei tunneta toisenmuotoisena: nälissään, janoissaan, alastonna, muukalaisena, sairaana, vankina.
Espanjalaisen Juan Bautista Maínon (1581 – 1649) maalauksessa Paimenten kumarrus (1613, Eremitaasi, Pietari) näkyy pitkäsarvinen härkä ja mustapäinen aasi. Venetsialaisella Tintorettolla (1518 – 1594) katoksellinen avotalli on kaksikerroksinen. Ylemmällä tasolla on pyhä perhe heitä palvovine paimenineen; alemmalla näkyy olkia ja härkä makuullaan (1581, Scuola di San Rocco, Venetsia).
Domenico Ghirlandaio: Paimenten kumarrus.
Domenico Ghirlandaion (1449 – 1494) aasin ja härän syöttökaukalo ja niin muodoin Kristus-lapsen vuode (Paimenten kumarrus 1485, Basilica di Santa Trinità, Firenze) on harmaa sarkofagi, kuin ennustuksena Messiasta kohtaavasta väkivaltaisesta kuolemasta ja Kristuksesta kuoleman voittajana. Maalauksessa lapsi lepääkin maassa, avoimen ja tyhjän sarkofagin ulkopuolella, kuoleman ulottumattomissa. Caravaggiolla (1571 – 1610) aasi ja härkä jäävät taustahämärään, kun valo Paimenten kumarruksessa (1609) kohdistuu Kristus-lapseen ja hänen äitiinsä, ikään kuin kuvan edestä, tilan ulkopuolelta siihen säteillen (Messina, Museo regionale).Valo ei hohda lapsesta niin kuin esimerkiksi 1646 Paimenten kumarruksessa Rembrandtilla (1606 – 1669).
Venetsialaisen Lorenzo Lotton (1480 – 1556) Paimenten kumarruksessa (n. 1534 Pinacoteca Tosio Martinenga, Brescia) on hellyttävä yksityiskohta: selällään makaava Jeesus-lapsi ojentaa molemmat kätensä ylös hyväilläkseen häntä ylempää kurkistavaa pientä lammasta, joka on nostanut etujalkansa siihen punottuun koriin, missä Jeesus lepää. Paimen pitelee kädellä lammasta, ettei se palvontainnossaan hyppäisi kokonaan Kristus-lapsen vuoteena toimivaan koriin.
Lampaat ovat ymmärrettävää rekvisiittaa seimiasetelmissa paimenten ympärillä. On luonnollista, että isäntäänsä kiintynyt eläin seuraa häntä pitemmällekin matkalle. Paimenten jaloissa pyörii lampaita, lähinnä karitsoja. Joissain maalauksissa kedolta äskensyntynyttä Jeesusta katsomaan tullut paimen kantaa lammasta olallaan. Lampaalle voidaan löytää monia selityksiä. Paimenet toivat sen lahjaksi pyhälle perheelle ruoaksi teurastettavaksi; eräissä maalauksissa lammas retkottaa jo hengetönnä seimen äärellä tai paimenen kädessä. Ja näin päästään Kristuksen teurasuhriin Jumalan Karitsana.
Muita eläimiä Betlehemin luolatallissa ovat kamelit ja hevoset, joilla tietäjät ovat saapuneet. Hevosia näkee paitsi erityisesti idän kirkon ikoneissa myös lännen sakraalissa kuvataiteessa, kuten Gentile da Fabrianolla (n. 1370 – 1427, Tietäjien kumarrus 1423, Galleria degli Uffizi, Firenze). Kameli on yleinen eläin Kuninkaiden kumarruksessa. Mutta hevosella kuvattiin kiireellisyyttä: tietäjät halusivat ehtiä perille nopeasti ja valitsivat kulkuneuvokseen kamelia nopeamman hevosen. Herodeksenkin lauletaan Tiernapojissa ajaneen Betlehemin tykö hevoisilla ja ratsuilla.
Gentile da Fabriano: Kuninkaiden/tietäjien kumarrus.
Härän ja aasin keskellä nukkuu pieni Kristus-lapsi myös ranskalaisessa joululaulussa ”Entre le bœuf et l’âne gris/ dors, dors, dors le petit fils.”. Martti Korpilahden elegantissa suomennoksessa on aasi karannut: ”Heinillä härkien kaukalon/ nukkuu lapsi viaton.” Ranskalainenkin Jeesus- lapsi nukkuu ruusujen ja liljain keskellä: ”Entre les roses et les lis”, mutta myös herttaisten paimenpoikain välissä, ja Jeesus-lasta naurattaa: ”Entre les pastoureaux jolis/ dors, dors Jésus qui sourit”. Ja kuten viimeinen säkeistö viisaasti päättelee, tänä kauniina juhlapäivänä nukkuva pieni poika on itse Immanuel (Jumala meidän kanssamme), ennustusten mukaisesti. (Jes. 7: 14. Vrt. kuitenkin Matt. 1: 21 – 25.). ”En ce beau jour si solennel/ dors, dors, dors l’Emmanuel.” Näitä kahta säkeistöä ei suomalainen versio tunne. Tuhannet enkelit ja serafit (”Mille anges divins/ Mille séraphins”) lentelevät laulun jokaisen säkeistön lopussa näin suuren jumalaisen rakkauden ympärillä, kuten useat seimimaalauksetkin osoittavat – ja myös laulun suomennos: ”Enkelparven tie/ kohta luokse vie/ rakkautta suurinta katsomaan.”
Suomalaisessa kirkkotaiteessa varsinkin Tietäjien kumarrus on harvinainen aihe. Kuuluisimpia on Pekka Halosen (1865 – 1933) maalaus (1900) Kotkan kirkossa. Petter Bergströmin (? – 1749) Kuninkaiden kumarrus on vuodelta 1743 ja ollut alunperin Lumijoen kirkon alttaritauluna, nykyisin Lumijoen seurakuntatalossa. Halosella ei ole eläimiä lainkaan, ei myöskään Albert Edelfeltin (1854 – 1905) Paimenten kumarruksessa (1894) Vaasan kirkossa (Trefaldighetskyrkan i Vasa). Vaatimattoman karjasuojan katoksen ja matalan seinän välisestä aukosta hohtaa öinen tähtitaivas, mutta paljon kirkkaampaa valoa säteilee Kristus-lapsi istuvan Neitsyt Marian sylissä. Petter Bergströmin maalauksessa on huomattavaa, että Neitsyt Maria ja Joosef kumpikin seisovat ja varsinkin se, että tietäjiä on neljä: yksi kumartuneena, ja neljäs, tummaihoinen vähän muita taempana, ikään kuin kaukaa ja myöhemmin saapuneena.
Pekka Halonen: Kuninkaiden kumarrus.
Silloin tällöin näkee ja kuulee väitettävän, että lännen kirkoissa Kristus-lapsi lepää seimessä, mutta idän kirkoissa luolassa. Se on perusteetonta vastakkainasettelua. Luolia käytettiin karjasuojina, ja talli saattoi olla nykyisten pihattonavettojen tapaan vain avoin ja seinätön katos, jonka alla oli olkia tai kuivia heiniä eläinten vuoteeksi ja rehuksi. Sitä paitsi ortodoksisessa kirkossa Kristuksen syntymäjuhlan palvelusten lopputoivotuksessa Kristukselle annetaan puhutteluepiteetit ”luolassa syntynyt ja seimessä maannut”.
Apokryfinen Pseudo-Matteuksen evankeliumi kertoo 14. luvussa Neitsyt Marian tulleen lapsen synnytyspaikaksi enkelin osoittamasta luolasta kolmantena päivänä meidän Herramme Kristuksen synnytyksen jälkeen ja panneen lapsen tallin seimeen lepäämään. ”Ja härkä ja aasi palvoivat Häntä.” Viitaten profeettojen Jesajan ja Habakukin ennustusten täyttymiseen evankelista lisää: ”Nämä eläimet, Lapsi keskellään, palvoivat Häntä.” Sama evankeliumi kertoo edellisessä luvussa, että Kristuksen syntymisen aikana ja sen jälkeen enkelit ympäröivät häntä palvoen ja lauloivat jumalanpalveluksista ja joululauluista meille nyt tuttua Gloria in excelsis Deo -hymniä. Jouluseimistä, -korteista ja -lauluista sekä taidehistorian kuuluisimmista maalauksista tunnetun Betlehemin faunan ja tallissa liihottelevien enkelten alkuperä on siis pitkälti Pseudo-Matteuksen evankeliumissa.
Artikkelikuvassa Albert Edelfeltin Paimenten kumarrus Vaasa kirkossa.
