Äärimmäisyys-ooppera.

Äärimmäisyys-ooppera kuljettaa meidät viimeiselle reunalle

Äärimmäisyys-ooppera Musiikkiteatteri Kapsäkissä hämmästytti viimeisellä esityksellään. Hämmästytti monestakin syystä. Ensinnäkin ihan siksi, että en nyt aivan heti osaa mainita toista kirkkojen ulkopuolista esittävän taiteen uutta teosta, jossa kristillistä sisältöä tuodaan näin voimallisesti esiin. Antti Nylénin libretossa ei väistellä vaan nostetaan 1200-luvun Italiassa eläneen Franciscus Assisilaisen kautta esiin Jumalalle antautuminen, ahdistuksen äärellä viipyminen ja lopuksi jäähyväiset maailmalle. Ei aivan kevyintä sanaa, mutta vaikuttavaa.

Maija Ruuskanen on säveltänyt oopperan, josta tuttuni totesi, että olo on kuin olisi ollut shamanistisessa istunnossa. Se on hienosti sanottu ja kehuna hän sen sanoikin. Shamanistisen istunnon tarkoitus on parantaa ja palauttaa ihmisen ymmärrys kaikkeuden yhteydestä. Parhaimmillaan taide onnistuu tässä samassa tehtävässä.

Ruuskasen ooppera on ajatuksellinen jatkumo Herääminen-oopperalle, joka sai kantaesityksensä Musiikkiteatteri Kapsäkissä syksyllä 2017. Heräämisen keskiössä oli Paavo Ruotsalainen. Yllätyin, miten samankaltaista eksistentiaalista ahdistusta ja alatien kristillisyyttä kumpikin ooppera välittää Paavon ja Franciscuksen kautta. Kummatkin oopperat ovat kuoro-oopperoita, ja kun eilen kuuntelin EMO Ensamblen kuorolaulajien esitystä, ymmärsin taas kerran miksi poliittinen laululiike nojasi juuri kuorolauluun. Kuoro on upea ”soitin” – ja tehokas! Erityisesti toisen kohtauksen ”Mitä raha on?” -laulussa minua alkaa hymyilyttää ihastuksesta. (Ekonomi minussa toki kapinoi, kun taiteilijat julistavat suurieleisesti, ettei raha ole mitään. Muistutan itseäni, ettei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä ja silti voi pyrkiä kurottautumaan kohti ymmärrystä ja antautumaan taideteokselle sen omilla ehdoilla.)

Mezzosopraano Jeni Packalén lumoavaäänisenä pyhänä Clarana on nykyihmisen kuva. Antti Nylén on halunnut antaa Claralle retorisen tehtävän. Hän tuo vaikeat ja sekavat tunteet sekä kysymykset yksikön ensimmäiseen persoonaan. Sillä Nylén haluaa alleviivata jokaisen ihmisen henkilökohtaista vastuuta. Me emme voi piiloutua laiskojen me-muotoilujen taakse, Nylén kirjoittaa.

Vieressäni katsomossa istui nuorehko mies, joka selaili jo ennen esityksen alkua käsiohjelmaa, väittäisin, epäluuloisesti. Kyseenalaisti ääneen esitystilan akustiikan ja viestitti jonkinlaista sanatonta tyytymättömyyttä. Mietin esityksen aikana, kun olin aistivani, etteivät taiteilijat koko aikana saaneet häntä puolelleen, että tätä oopperaa ei voi lähestyä kovin kyynisissä tai uskossaan varmoissa tunnelmissa. Ei voi antautua, jos on kovin vahva ennakkokäsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, mikä on hyvää ja arvostettavaa, mikä on perinteisen estetiikan mukaista, mikä on korkeaa ja mikä matalaa, mikä on pelastuksen ehto. Äärimmäisyys asettaa meidät sen äärelle, ettei meillä ole valmiita ratkaisuja. Me olemme sellaisella reunalla, jossa meiltä riisutaan kaikki se, minkä me olemme itsellemme rakentaneet ja johon me olemme tarrautuneet. ”Äärimmäisyyttä on luopua aktiivisesti”, kirjoittaa säveltäjä Ruuskanen käsiohjelmassa. Se todella on äärimmäisyyttä. Kuka meistä pystyy siihen?

Oopperan visuaalisuudesta vastaavat Herääminen-oopperastakin tutut Ville Virtanen (valo- ja videosuunnittelu, lavastus) sekä Jenni Nykänen (puvustus). Usvan sävyjen keskeltä nousevat ikään kuin menneiden kulttuurien rakennusten rauniot, joiden päällä parkourtaitelijat Jukka Tarvainen ja Jaakko Junttila liikkuvat hämmästyttävällä fyysisyydellä. Oopperan puurakenteet olivat osa ”Muuri”-teosta Helsinki Biennaalissa kesällä 2021 ja ne on suunnittelut ja rakentanut Joni Kärkkäinen.

Juulia Tapola on ohjannut intensiivisen kokonaisuuden, joka jättää jäljen mieleen ja sieluun. Musiikkiteatteri Kapsäkille kiitos tärkeästä kulttuuriteosta ja rohkeudesta nostaa esiin hengellistä taidetta.

Äärimmäisyys-ooppera, kantaesitys 14.10.2021 Musiikkiteatteri Kapsäkissä.

Sävellys: Maija Ruuskanen
Libretto: Antti Nylén
Ohjaus: Juulia Tapola

Äärimmäisyys-oopperan esiintyjät: Jeni Packalén (pyhä Clara, mezzosopraano), EMO Ensemble (kuoro), Jukka Tarvainen (pyhä Franciscus, parkour ja tanssi), Jukka Junttila (rosvo, parkour), Maija Ruuskanen (urkuharmoni), Kristina Bogataj (kuoronjohto).


Kirjoittaja

KTM Tiina Kristoffersson kirjoittaa Vartija-lehteen erityisesti kirjallisuudesta, elokuvista ja tv-sarjoista. Kirkolliseen keskusteluun hän on osallistunut mm. Taantuvan tasa-arvon kirkko -antologian (toim. Anni Tsokkinen) yhtenä esseistinä. Vapaa-ajallaan Kristoffersson suunnittelee kristillisiä rukousnauhoja ja yrittää pitää viherkasvejaan hengissä. Kuva: Markku Pihlaja.


'Äärimmäisyys-ooppera kuljettaa meidät viimeiselle reunalle' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.