Adelen kysymys. Kuva: Otava.

Hengellisyydestä arvostavasti

”Jos meidän kokemamme maailman rinnalla on sittenkin voimia, joita emme käsitä. Jos maailmassa sittenkin tapahtuu ihmeitä, mutta me emme enää tunnista niitä. Jos olemme sulkeneet sydämestämme pois ihmeen mahdollisuuden. Jos maailma ei olekaan pelkkää mekaniikkaa, eikä ihminen vain kvantteihin vangittu algoritmi.” 

Harvassa kotimaisessa romaanissa käsitellään nykyaikana siinä määrin kristinuskoa ja hengellisyyttä kuin Joel Haahtelan (s.1972) pienoisromaanissa Adèlen kysymys. Teosta voi lukea pienenä johdantona kristinuskoon ja mystiikkaan. 

Kirjassa keski-ikäinen Helsingin yliopiston klassillisten kielten opettaja viettää sapattivuotta. Hän on palannut tekemään kesken jääneitä kirkkohistorian opintojaan ja haluaa tutkia pyhän Adèlen kanonisaatioprosessin kulkua perehtymällä tämän elämästä kertoviin asiakirjoihin. Mies matkustaa Ranskaan luostariin, joka on perustettu lähelle jyrkännettä, jolta Adèle putosi. 

Adèle oli 1100-luvulla elänyt nuori ranskalainen nainen, joka julistettiin pyhimykseksi. Nainen putosi jyrkänteeltä, selvisi hengissä ja alkoi tämän jälkeen tehdä ihmeitä. 

Romaanin päähenkilö alkaa kiinnostua Adèlen tarinasta, kun hänen ystävänsä kertoo elämänsä muuttuneen täysin hänen vierailtuaan luostarin kirkossa. Päähenkilö, nimetön sellainen, majoittuu kuukaudeksi luostariin. Romaanissa kuvataan tarkasti luostarin päivittäisiä rutiineja, rukoushetkiä ja palvelutehtäviä, joihin mies osallistuu. Mies lepää päivittäisessä rukouksessa. Samalla, kun hän osallistuu luostarin elämään ja tutkii asiakirjoja Adèlesta, selviää lukijalle hiljalleen miehen menneisyys. Luostarissa on aikaa pohtia suhdetta lapsuuteen ja omaan perheeseensä, vaimoon ja aikuiseen poikaan. Yksi romaanin teemoista onkin se, että jokainen kantaa menneisyyttä mukanaan eikä sitä voi paeta.

Joel Haahtela. Kuva: Otava.

Joel Haahtela. Kuva: Otava.

 

Kirjan parasta antia olivat päähenkilön keskustelut veli Paulin kanssa. Kirjailija on hyvin perehtynyt kristinuskon sanomaan. Kirjan sanoma on, että ihminen on uskonnollinen, hän etsii olemassaololleen mieltä ja merkitystä, joita ei löydy maallisista asioista.  

Munkkien elämää luostarissa kuvaillaan hienosti. Pääosassa ei ole pyhimyksen palvonta, vaan usko elävään Jumalaan. Pyhimysten palvonta alkaa kiinnostaa enemmän: Mikä on tavallisen katolilaisen suhtautuminen pyhimysten palvontaan nykyaikana? 

”Huomaan veli Paulin tulleen viereeni. Hän tuijottaa tuntemattoman puusepän veistämää krusifiksia ja sanoo, että hänelle Getsemane on aina ollut kaiken ydin. Kun Jeesus rukoili peloissaan ja suuressa hädässä. Sillä jos Jeesus oli tosi Jumala, hän oli myös tosi ihminen, veli Paul sanoo. Ja ihmisenä hän koki saman kuolemankauhun, saman epätoivon, saman hylkäämisen ja saman epäuskon. Ristillä hän kadotti tietoisuuden Isästä ja putosi kaikkein äärimmäiseen pisteeseen. Hän astui kadotukseen, samastui meihin ihmisiin täysin, mutta nousi ylös kuolleista.” 

 

Arvioitu teos: Joel HaahtelaAdèlen kysymys. Otava 2019.


Riina Saastamoinen

Kirjoittaja

Olen Riina Saastamoinen, TM ja pappi. Työskentelen kappalaisena viehättävässä kappeliseurakunnassa Kylmäkoskella. Harrastan muinoin kesken jääneitä kotimaisen kirjallisuuden ja suomen kielen opintoja Helsingin yliopistossa. Löysin lukuharrastuksen jo lapsena. Missioni on rohkaista kaikkia lukemaan, pitää vain löytää oikea kirja, mutta niitähän riittää.


'Hengellisyydestä arvostavasti' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.