Elämää tapakristittynä – kukin tyylillään

Istun junassa matkalla joulunviettoon ja saan luettua Jaakko Heinimäen ja Kaisa Karirannan kirjoittaman Tapakristityn tyylikirja – Miten elää ja kuolla kristillisesti -teoksen loppuun. Teos on antanut paljon ajattelemisen aihetta. Pysähdyn ja keskityn joululaulaulujen säveliin kuulokkeissani. Tajuan, että minäkin olen tapakristitty juhliessani joulua ja kuunnellessani joululauluja. Tapakristillisyys ei kuitenkaan ole tylsää tai tyhjää. Pikemminkin se on tapa juurruttaa usko osaksi arkielämää – ellei se sitä jo ole.

 

Tapakristityn tyylikirja tarjoaa nimensä mukaisesti tyylivinkkejä,  kuinka olla tapakristitty – tai pikemminkin siihen, kuinka kristillisyys voi olla tapa. Kahden teologian ammattilaisen ja ansioituneen tietokirjailijan teos on paitsi riemastuttavaa myös syvällistä luettavaa. Taskukokoiseen teokseen on upotettu kristityn elämän peruspilareiden ja eri vaiheiden esittelyn oheen kirjailijoiden dialogia käsitellyistä aiheista.

 

Itseäni auki kirjoitetun keskustelun esiintyminen tietokirjassa hiukan epäilytti, mutta ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi. Huomasin, että keskustelut paitsi rytmittävät tekstiä myös antavat niihin syvyyttä. Kirjoittajat avaavat ajatuksiaan rehellisesti. Pohdiskelu kristittynä elämisen ylä- ja alamäistä on kiinnostavaa ja antaa lukijallekin pohdittavaa. Kaikkia esiteltyjä aiheita ei purematta niellä, ja kirjoittajat uskaltavat päästää myös epävarmuutensa ja kriittisyytensä valloilleen. Tämä on virkistävää.

 

Reippaasti etenevän teoksen jäsennys on toimiva. Luvut on jaoteltu toimintaohjeisiin kristillisen elämän elämiseksi. Rukous, Raamattu, kirkko, juhlat, virret ja moraali käsitellään iskevästi ja kansantajuisesti. Leikkisä kuvitus ja selkeät vinkit toimintaohjeiden toteuttamiseksi höystävät tekstiä kirjoittajien napakan dialogin ohella. Kokonaisuus toimii hyvin. Teos on kompakti ja nopealukuinen kurkistus kristillisen elämän ydinasioihin.

 

Näennäisestä keveydestään huolimatta Tapakristityn tyyylikirja kätkee sisäänsä syvällisen sanoman. Kristittynä eläminen on pohjimmiltaan arkinen tapa. Hampaita harjatessa voi rukoilla, joulun voi viettää stressaten ja kirkossa käydä silloin, kun siltä tuntuu. Kristittynä olemisen tapa ei ole suorittamista, vaan Jumalan näkemistä kaikessa. Elämä on elämää Jumalan kanssa arjessa ja juhlassa, iloissa ja suruissa, lenkkipolulla ja kirkossa.

 

Tapakristillisyys onkin pohjimmiltaan tapa katsella maailmaa ja kokea Jumalan läsnäolo kaikkialla ja kaikilla aisteilla. Ajatus lohduttaa, minun ei tarvitse ponnistella ollakseni (tapa)kristitty. Minä riitän, koska Jumala on hyvä ja rakastava. Varsinkin näin joulukiireiden keskellä tämä ajatus puhuttelee. Lämmin lukusuositus Tapakristityn tyylikirjalle ja lahjavinkki lähimmäiselle,  joka etsii tapaa elää kristittynä tyylilleen uskollisena.

 

Arvioitu kirja: Jaakko Heinimäki & Kaisa Kariranta, Tapakristityn tyylikirja. Miten elää ja kuolla kristillisesti. Kirjapaja 2016, 207 s.


Avatar photo

Kirjoittaja

Kirjoittaja rakastaa elokuvia ja viskiä, sillä molemmat avaavat ovia uusiin maailmoihin ja herättävät aistit tuntemaan.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.