Kerrataanpa hieman näitä vanhoillislestadiolaisuuden kannanottoja ehkäisystä eri aikakausina.
Päivämies 1957:
”Kun me yksityiset kansalaiset, avioparit ja kodit olemme lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen sidottuja, olemme me siinä asemassa myöskin laillistettuun lääkärintoimeen nähden…me myös siirrämme vastuun syntyvyyden aiheelliseksi katsotusta rajoittamisesta kokonaan lääkärin vastuulle.”
Päivämies 2.8.1967:
”Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous totesi yksimielisesti ja kristillisyyden aikaisemman kannan mukaisesti, että syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa ja ei sovi kristitylle.”
Päivämies 1974:
”Perhesuunnittelu on synti kaikissa muodoissaan. Ei voi tulla kysymykseen kalenterin seuraaminen, ei edes yhteisestä sopimuksesta erillään oleminen…se on Jumalan Sanan mukaan sallittu vain hetkeksi sairauden vuoksi. Mutta sairauttakaan ei saa tehdä pahemmaksi kuin se todellisuudessa on ja näitä tekosyitä käyttää väärään tarkoitukseen.”
Päivämies 14.2.1979:
”Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen.”
Päivämies 12.10.2005:
”Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen.”
7.9.2014 Helsingin Sanomat:
Lestadiolaisliikkeen johdossa mietitään keinoja, joilla uupumuksen kanssa kamppailevia suurperheitä voitaisiin tukea. Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Viljo Juntunen toivoo, että väsyneet vanhemmat puhuisivat ongelmistaan.
”Tiedostamme perheiden uupumusongelmat emmekä väheksy niitä. Sen sijaan pohdimme keinoja, kuinka perheitä voitaisiin tukea. Vanhempien pitäisi saada tukea esimerkiksi liikkeemme perhe- ja diakoniatyöstä, sisarilloista ja aviopuolisoleireiltä. Myös aviomiehen tuki on hyvin tärkeää.”
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen oppi siitä, että ehkäisy on kielletty, ei ole muuttumassa tai lieventymässä. Liike opettaa, että uskova ottaa kaikki lapset vastaan.
”Tämä ei ole muuttunut mitenkään. Otamme erittäin vakavasti sen, että Jumala on elämän ja kuoleman herra”, Juntunen selventää.
Psyykkisiin ja fyysisiin terveydellisiin ongelmiin voi hakea apua terveydenhuollosta, kun kysymyksessä ovat esimerkiksi lukuisten raskauksien aiheuttamat fyysiset terveysongelmat tai uupumus.
”Isä ja äiti tekevät ratkaisun vapaasti omatuntonsa mukaan, emmekä puhu ehkäisystä vaan sairauden hoidosta.”
16.10.2014 Yle Uutiset (Viljo Juntunen):
– Haluamme ottaa ne lapset vastaan, jotka Taivaan Isä meille antaa. Sitten on kriisitilanteita, joissa täytyy kuunnella lääkäriä. Sen jälkeen isä ja äiti toimivat haluamallaan tavalla.
6.8.2015 Seurakuntalainen:
Lasten vastaanottamiseen liittyvät ratkaisut pohjautuvat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä Kanniaisen mukaan ”uskon kautta avautuvaan näköalaan elämän pyhyydestä ja Jumalasta elämän antajana”.
Saako vai eikö saa ehkäistä?
“– Minulta on kysytty, voiko uskovainen käyttää ehkäisyä äidin vakavaan väsymiseen, mielenterveyteen tai fyysiseen sairauteen liittyvien kysymysten vuoksi. Sairauden hoitaminen on tärkeää. Silti näin henkilökohtaiseen ja puolisoiden yksityiseen asiaan ei kukaan toinen voi antaa yksiselitteistä vastausta. Päätöstä ei voi ulkoistaa toisille tai uskonyhteisölle. Ratkaisut nousevat henkilökohtaisen uskon kautta, Kanniainen linjaa.
– Näin syvällisen kysymyksen esittäjää ei kuitenkaan saisi jättää yksin, vaan häntä on autettava löytämään sellainen ratkaisu, jonka kanssa hän voi hyvällä omallatunnolla elää Jumalan johdatukseen luottaen.”
”Ensimmäisen uskonkappaleen lausuja tunnustaa: ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.” Ihmisen elämä ei ole sattuman tulosta, vaan jokainen tähän maailmaan syntyvä lapsi on Jumalan luomistyö. Kristitty saa luottavaisesti jättää perheen lapsimäärän Jumalan päätettäväksi. Joillekin Jumala antaa ison perheen, joillekin pienemmän.
Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa oikeaan
Lasten vastaanottaminen Herran lahjoina on uskovaisille vanhemmille uskonasia, joskin siihen liittyy ilon ja rakkauden tunteiden ohella huolia ja pelkoja sekä kipua. Perheiden tilanteet vaihtelevat, ja aviopuolisot saattavat joutua hyvin erilaisten kysymysten eteen.
—Lapsiperheen keskellä vanhemmat saattavat väsyä. Vanhempien jaksaminen on kysymys, jonka äärelle tulee vakavasti pysähtyä – erityisesti lapsiperheiden äidit tarvitsevat kaiken mahdollisen ja etenkin perheenisän tuen. Äidin ja isän jaksamisessa heidän avio-suhteellaan on suuri merkitys. Aviosuhteen hoitaminen merkitsee samalla koko perheen hyvinvoinnista huolehtimista. Läheisten auttamisen – rinnalla kulkemisen ja tuen – lisäksi tulee tarvittaessa hakeutua ammattiavun piirin.
Jumala voi sallia äidille myös sairautta, minkä vuoksi lääkäri saattaa todeta, että sen aikana äidin uusi raskaus ei ole terveydentilan vuoksi mahdollinen. Kristillisen uskon näkökulmasta myös sairaudet ovat Jumalan tiedossa ja hänen sallimustaan. Vakavan sairauden hoidon aikana on tärkeää, että äiti saa levätä ja parantua sairaudestaan. Tällöin on aina kyse aviopuolisoiden keskinäiseen kunnioitukseen perustuvasta omakohtaisesta ratkaisusta, jossa Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa kristittyä.
SRK:n puheenjohtaja Matti Taskila Kotimaan haastattelussa 2.7.2017:
Voisiko vanhoillislestadiolaisuus nyt reformaation merkkivuotena avartua ja uudistua tässä asiassa siten, että perhekoosta ja syntyvyyden säännöstelystä päättäminen jätettäisiin pariskuntien omaksi asiaksi ja valinnaksi?
Taskilan mukaan SRK tai rauhanyhdistykset eivät missään tapauksessa määrää ehkäisystä kenenkään puolesta.
– Vanhoillislestadiolaisuus ei ole kieltojen ja käskyjen liike, hän sanoo.
– Kaiken takana on Jumalan sanaan pohjautuva uskonymmärrys. Me opetamme, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Tätäkin asiaa on tutkittava Jumalan Sanan opetuksen pohjalta. Ja Jumalan sanaan sidottu omatunto neuvoo uskovaisia myös tässä asiassa.
1.7.2017 Taskila Päivämiehessä:
Taskila kertoo kuulleensa arvioita, että SRK:n julkisuuskuvaa ei pidetä kovin hyvänä. Hän näkee, että sitä voidaan parantaa avoimuudella ja rehellisyydellä.
Nyt tuolle avoimuudella ja rehellisyydelle olisi kovasti kysyntää. Ihan ensimmäiseksi voisi myöntää, että vanhoillislestadiolaisuudessa on esiintynyt ja esiintyy edelleenkin kieltoja ja käskyjä ja sen voi jokainen lukutaitoinen havaita noista yllä olevista lainauksista.
Niissä ei esiinny suoria kieltoja: ette saa ehkäistä tai ehkäisy on kielletty, mutta ”ehkäisy ei tule kysymykseenkään” ja ”ehkäisy ei ole hyväksytty”, tarkoittavat ihan sitä samaa: ehkäistä ei saa. Jokainen tietää, että jos työpaikalla sanotaan: ”työpaikalla tupakointi ei ole hyväksyttyä” tai ”tupakointi työaikana ei tule kysymykseenkään”, se tarkoittaa silloin sitä, että tupakointi työpaikalla on kiellettyä. Jos kieltoa uhmaa, siitä seuraa sanktio, tässä tapauksessa ensin keskustelu esimiehen kanssa ja jos asia ei sillä korjaannu, seuraamuksena on työpaikan menettäminen.
Samoin voi käydä vanhoillislestadiolaisuudessa, jos jotain kieltoa uhmaa ja ei noudata, seuraamus on ensin puhuttelu ja jos se ei tuota toivottua tulosta, joutuu ulos uskonyhteisöstä.
Ja tämä juuri erottaa kiellon esimerkiksi toivomuksesta ja suosituksesta, koska se on ehdoton ja sen noudattamatta jättämisestä seuraa jokin sanktio. Se erottaa myös näkemyksestä ja henkilökohtaisesta mielipiteestä, koska sellainen ei koskaan johda mihinkään toimenpiteisiin.
Jos liikkeessä voisi kuka tahansa kertoa ajatuksensa ehkäisystä – hyväksyy tai ei hyväksy – ilman seuraamuksia, voitaisiin puhua omantunnon vapaudesta ajatella ja toimia niin kuin haluaa. Silloin ei myöskään voisi puhua kielloista ja käskyistä.
Jumala ja lääkäri päättävät lapsilukumääräsi
Kun noita kannanottoja lukee, tämänpäiväinen käsitys perhesuunnittelusta vanhoillislestadiolaisuudessa ainakin minulla kiteytyy seuraavasti:
Ehkäisy on yksiselitteisesti syntiä. Kuitenkin vakavan sairauden kohdatessa on lupa kuunnella lääkäriä ja sitten toimia omantunnon mukaisesti, vasta sitten.
Eli pallo ehkäisemisestä heitetään lääkärin käsiin.
Pallo heitetään lääkärille.
Käytännössä lääkäri päättää tällaisista asioista vain hätätilanteessa, tekee kohdunpoiston tai jotain muuta vastaavaa. Muutoin asia on asiakkaan päätettävissä. Lääkärit voivat suositella ehkäisyn aloittamista, mutta päätöksen tekee aina asiakas itse. Joko nainen tai mies.
Mistä ihmeestä nämä tällaiset kannanotot kumpuavat?
Varmasti ihan aidosti siitäkin, kun oikeasti ajatellaan ehkäisyn olevan kuolemansynti ja jos asiasta ei opeteta oikein, pelätään oman kuolemattoman sielun puolesta. Eli ehkäisy kielletään siihen asti, kunnes lääkärin katsotaan päättävän asiasta toisin ja sitten pariskunta on vapaa tekemään niin kuin haluaa. Lääkäri on epäuskoinen muutenkin, joten hänen kohdallaan ehkäisypäätös, jos se on väärä, on vain yksi synti muiden joukossa.
Epäilen että valta on toinen syy, ja se on julmaa, härskiä ja täysin tuomittavaa, koska jokainen ihminen ymmärtää, miten haastavaa suurperheen kasvattaminen on ja miten usein siihen sisältyy hurjan paljon tuskaa ja kärsimystä.
Opetuksen ja kannanottojen pohjalla on luottamuspula; epäillään, että jos asiasta ei jatkuvasti puhuta, liikkeen jäsenet alkavat toimia asiassa omavaltaisesti. Ja niinhän siinä toki tapahtuisikin, eli oikeassa he ovat niin ajatellessaan.
Puhe uskosta kumpuavasta omantunnon vapaudesta ehkäistä tai olla ehkäisemättä vanhoillislestadiolaisuudessa on valetta. Jos asia olisi niin ihanasti, ehkäisystä ei tarvitsisi puhua puhumasta päästyä, tehdä kannanottoja, pelotella ehkäisijöitä kadotuksella ja kehottaa jaksamaan ottaa kaikki Jumalan lahjoittamat lapset vastaan.
Myös tämä Matti Taskilan lausahdus on pelottelua:
“Kaiken takana on Jumalan sanaan pohjautuva uskonymmärrys. Me opetamme, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Tätäkin asiaa on tutkittava Jumalan Sanan opetuksen pohjalta. Ja Jumalan sanaan sidottu omatunto neuvoo uskovaisia myös tässä asiassa.”
Suomennettuna tuo juhlallinen lause tarkoittaa sitä, että uskovainen ei ehkäise ja jos ehkäisee, hän ei ole enää uskovainen ja joutuu kadotukseen.
Tuon lauseen jos ja kun joku uupunut tai vanhemmuuteen täysin sopimaton tai kuka tahansa liikkeen jäsen ottaa tosissaan, hänen elämänsä tulee mitä todennäköisimmin olemaan ihan muuta mitä perheellisyydeltään toivoo ja pahimmillaan järkyttävää kärsimystä ja siinä ovat mukana kaikki perheenjäsenet.
Anteeksi vaan, mutta olen pikkasen verran suivaantunut nyt koko asiaan, koska tiedän tuon juhlallisen kannanoton vähemmän juhlalliset seuraamukset. Niitä todellisuuksia on joutunut taas kuulemaan ja seuraamaan oman kipeän historian lisäksi.
Ihan samalla tavalla kuin hengenvaaralliset sairaudetkin, myös uupumus on asia, joka on otettava vakavasti ja ymmärrettävä, miten isoja ongelmia ja tragedioita siitä voi seurata. Jos suurperheen vanhempi sairastuu uupumukseen, koko soppaa on vaikeampi hallita ja korjata kuin pienperheen kohdalla. Siinä on yhteiskunnan resurssitkin niin tiukilla että paukkuu!
Uupunut vanhempi ei jaksa pitää lapsilleen tarvittaessa kunnolla rajoja. Tämä johtaa helposti siihen, että lapsesta tulee yhä rajattomampi ja tilanne puolestaan ajaa vanhempaa pahempaan uupumukseen ja kierre on valmis. Kohta vanhempi alkaa menettää hermojaan jatkuvasti ja kun karjuminen ei enää auta, kuvioihin tulee mukaan lievä väkivalta. Ja kun sekään ei enää tehoa, otetaan enempi voimaa käyttöön.
Näin saadaan ihan luontaisesti väkivallattomista vanhemmista väkivaltaisia lohikäärmeitä koteihin.
Uupuneet vanhemmat aiheuttavat lapsissaan rajattomuuden lisäksi myös masentuneisuutta, näköalattomuutta, toivottomuutta, arvottomuuden tunnetta, hylkäämiskokemuksia. Nämä ovat vakavia asioita ja voivat johtaa hoitamattomina jopa itsemurhiin.
Väsymistä ja uupumista ei voi kuitata rauhanyhdistyksellä saarnassa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se ei ole synti vaan olotila, joka vaatii lepoa ja hoitoa. Se taas ei ole mahdollista silloin, jos perheeseen syntyy koko ajan lisää lapsia.
Siihen ei auta kannanotoissa mainitut aviopuolisoleirit eikä vastaavat vaan se, että vanhemmat saavat nukkua yönsä hyvin ja enemmän aikaa huolehtia itsestään. Jos lapsia syntyy jatkuvalla syötöllä, se ei ole mahdollista!
Kuinka suuri lapsilukumäärä on liikaa?
Ehkäisykielto aiheuttaa väkivaltaa myös puolisoiden välille. Vaikka vaimo olisi miten uupunut tai raskaudenpelkoinen tahansa, mies saattaa vaatia itselleen ehkäisemätöntä seksiä. Näistä tilanteista on olemassa lukuisia eri variaatioita, joissa pahimmissa puhutaan törkeästä raiskauksesta. Ei naurata sinua eikä minuakaan, eikä pidäkään naurattaa.
Myös vaimo saattaa vokotella vastahakoisen, raskaudenpelosta seksiä välttelevän miehensä petipuuhiin, jotta lasten vastaanottamisen käsky tulee täytettyä. Tietynlainen raiskaus sekin on. Miestä harmittaa ja pelottaa jälkeenpäin ja jos raskausnakki napsahtaa, voi alkaa aikamoinen syyttely ja kriisi pariskunnan välillä.
– Sinähän se silloin halusit, olit kimpussa ja pakko oli saada.
– Hahhah, montako kertaa aiemmin tilanne on ollut toisinpäin?
Oli se teidän oppinne miten oikea ja raamatullinen tahansa, totuus sen seuraamuksista joidenkin liikkeenne entisten ja nykyisten jäsenten osalta on tuo, mitä tuossa aiemmin kiihdyksissäni kuvasin. Sinua ahdisti lukea se, minua ahdisti kirjoittaa siitä, mutta miten paljon ahdistaakaan niitä, joille tilanne on todellisuutta tänä päivänä?
Ehkäisykieltokannanotot ovat syvältä tuskasta ja kärsimyksestä.
