Elokuvasta Kirottu. Kuva: Michael Tackett/Warner Bros. Entertainment Inc.

The Conjuring – tervehenkistä kauhua kristityille?

Demoni istuu mieluummin katossa. Kuva: Michael Tackett/Warner Bros. Entertainment Inc.

Demoni istuu mieluummin katossa. Kuva: Michael Tackett/Warner Bros. Entertainment Inc.

The Conjuring on hyvin tyylikäs ja tunnetuista edeltäjistään (Manaaja, Ennustus ja kaikki ne peljätykset, joissa vanhassa talossa tapahtuu muutakin pelottavaa kuin putkirikko) oppia ottanut elokuva.

Värit, sisustus, valaistus, äänet ja musiikki ovat kohdallaan. Pelottavuusmittarissa elokuva nousee melko korkealle. Ohjaaja James Wan on aiemmin tehnyt muun muassa Saw-sarjan ensimmäisen elokuvan.

Elokuva perustuu niin sanotusti tositapahtumiin. Pääosissa on katolinen pariskunta Lorraine (Vera Farmiga) ja Ed Warren (Patrick Wilson), jotka olivat itseoppineita demonisten ilmiöiden tutkijoita ja satunnaisia eksorkisteja.

He aloittivat toimintansa 1950-luvulla, ja Edin kuoltua 2006 Lorraine on yhä jatkanut työtä. Elokuvassa kuvattu Perronin perheen riivattu talo Rhode Islandilla 1970-luvun alussa oli yksi heidän tutkimistaan kohteista.

Elokuvasta Kirottu. Kuva: Michael Tackett/Warner Bros. Entertainment Inc.

Warrenit opettavat opiskelijoille perusasiat demonien toimintasuunnitelmasta. Kuva: Michael Tackett/Warner Bros. Entertainment Inc.

Warrenit vakuuttuivat, että Perroneitten talo oli naispuolisen demonisen hengen riivaama, ja että tämä henki oli peräisin Salemin noitaoikeudenkäynneistä 1600-luvun lopulla. Tässä kohtaa tositapauksellisuus herättää epäilyn.

Uskoivatko Warrenit itse siihen, että Salemissa oli todella kyse noidista, vai onko kyse käsikirjoittajien, Hayesin veljesten, luovasta panoksesta?

Warrenit joka tapauksessa itse uskoivat vahvasti siihen, että maailma on Jumalan ja Saatanan pelikenttä, ja että jokaisen täytyy valita puolensa tässä taistelussa.

Heidän mielestään modernin maailman ongelma oli uskon puute – ei Jumalaan vaan Saatanaan. Hayesin veljekset taas ovat kuvanneet itseään kristityiksi, jotka uskovat demonisiin voimiin ja hengelliseen sodankäyntiin.

Perheen äiti joutuu koville viiden tyttären kanssa. Kuva: Courtesy of Warner Bros./Warner Bros. Entertainment Inc.

Perheen äiti joutuu koville viiden tyttären kanssa. Kuva: Courtesy of Warner Bros./Warner Bros. Entertainment Inc.

Yhdysvalloissa elokuvaa on määrätietoisesti markkinoitu ”uskonnolliselle yleisölle” – joka siellä on selvästi profiloitunut osa elokuvissakävijöitä – tervehenkisenä kauhuelokuvana, jossa ei ole seksiä eikä rumaa kieltä. Ketään ei tapeta perheen koiraa lukuun ottamatta, eivätkä suolet lennä ympäriinsä.

Ammoin kuolleita kyllä vilautetaan sopivissa määrin, ja pelottavia ilmestyksiä nähdään. Juonta tuskin tulee paljastetuksi liikaa, kun sanoo, että henki ottaa elokuvassa valtaansa perheen äidin (Lili Taylor) kiusattuaan ensin hyytävästi perheen viittä tytärtä.

Kunnon kristitty voi siis hyvällä omallatunnolla lähteä elokuviin. Tällaista A-luokan Hollywood-elokuvaa ei olekaan ollut tarjolla seurakunnalle sitten Mel Gibsonin The Passion of the Christin.

Lili Taylorille muuten osa kirotun talon asukkina ei ole ensimmäinen, sillä hän oli mukana 1999 kuvatussa elokuvassa The Haunting.

Elokuvaa on myös arvosteltu tietyistä korostuksista, vaikka arvostelijatkin ovat yleensä myöntäneet, että kauhuelokuvana teos on hyvä. Esimerkiksi nettilehti Salon.comissa toimittaja Andrew O’Hehir, joka on yhdeksännen polven jälkeläinen Abigail Faulknerille, yhdelle Salemissa tuomitulle ”noidalle”, kuvaa elokuvaa ”oikeistolaiseksi, naisvihamieliseksi ja todella pelottavaksi”. Nämä piirteet näkyvät hänen mielestään pinnan alla pulppuilevassa ideassa, että jos jokin on perheessä (tai yhteisössä tai maassa) vialla, syy löytyy naisista.

Mikko Ketola

Arvosteltu elokuva:
The Conjuring (Kirottu). Ohjaus: James Wan. Käsikirjoitus: Chad ja Carey Hayes. Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Lili Taylor ja Ron Livingston. Ensi-ilta: 23.8.2013.


Mikko Ketola

Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


'The Conjuring – tervehenkistä kauhua kristityille?' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 15.8.2013 @ 9.45 Teräsmiehen tytär

    ”Warrenit joka tapauksessa itse uskoivat vahvasti siihen, että maailma on Jumalan ja Saatanan pelikenttä, ja että jokaisen täytyy valita puolensa tässä taistelussa.

    Heidän mielestään modernin maailman ongelma oli uskon puute – ei Jumalaan vaan Saatanaan.”

    Jumala on. Mitään muuta en tiedäkään varmasti. On-sanassa riittää edelleen ajateltavaa.

    Saatana on olemassa, ja sitä voi vapaasti spekuloida jos huvittaa. Itse olen luonut jopa määritelmän Saatanalle. Määritelmä voi osoittautua tarpeelliseksi, jos joskus joudun kasvotusten Saatanan kanssa. Määrittelen Saatanan Saatanan avulla (mikä kenties hivelee Saatanan turhamaisuutta, vaan haitanneeko tuo): Saatana on niiden henkien joukko, jotka valitsivat Saatanan. Joukkoa johtaa Lucifer-niminen mikälie – tai sitten ei. EVVK. Eihän minua erityisemmin kiinnosta sekään, johtaako Ruotsia Fredrik vai Kalle Kustaa vaiko ei kukaan. Vieras valtakunta, vieras valta. Parempi kun eivät tule edes uniin häiritsemään.

    Tunnustan heti, että sain määritelmään inspiraatiota Lorna Byrnen kirjasta Angels in my Hair. Lorna laittoi Saatanalle jauhot suuhun niin että pölähti.

    Teen nyt pienen ajatuskokeen. Kuvittelen olevani ihminen.

    Ei sentään tavallinen ihminen vaan poikkeusyksilö. Olen poikkeuksellisen taitava, taitava käyttämään hyväksi, käyttämään hyväksi kaikkea mahdollista. Jotkut väittävät että olen saanut paljon pahaa aikaiseksi. Se on heidän ongelmansa. Eräät nyt vain osaavat ottaa kaikesta enemmän irti kuin toiset.

    Eräänä kirkkaana päivänä, sinä hetkenä kun mailani lapa osui palloon, Kuolema koputti vasemmalle olkapäälleni. Menetin lämpimän ruumiini.

    Jonkin aikaa toki ihmettelin miten siinä niin kävi. Sitten ryhdistäydyin. Palasin ihmisten ilmoille, Maata kiertämään ja siellä kuljeksimaan. Pallollahan tepasteli, tallusteli ja laahusti uskomaton määrä väkeä vailla kykyä ottaa elämästä irti minkä sai. Ja minä, instrumenttini menettänyt mestari, jouduin sivusta seuraamaan sitä töpeksintää. Mieleeni iski ajatus: mitäpä jos tekisin hyvän työn.

    Oli synkkä ja myrskyinen yö…

    Lyhyeksi jäi sekin hupi. Aurinko uhkasi paisua punaiseksi jättiläiseksi. Maa oli muuttunut helvetiksi jo paljon aiemmin. Se oli rankkaa aikaa kaltaiselleni maallistuneelle materialistille. Vähitellen siirryin kauemmas, ensin Europalle, myöhemmin tänne Alfa Centaurin kupeeseen. Etsiskelen itselleni viihtyisää eksoplaneettaa eli asuntoa riivausmahdollisuuksin.

    Mutta voiko maailmankaikkeudessa viettää iäisyyden? Loppuuko aika joskus? Vai olenko jo joutunut Kadotukseen?!

    Ajatuskoe päättyy juuri nyt. Tämä tyttö kyllä viettäisi iäisyytensä mieluiten Taivaan kodissa, Jumalan luona.

    Vastaa

  2. 22.8.2013 @ 12.09 la Filino de homo

    “Religion denies death is real. It sets something instead: the forbidding prospect of eternity, either in Heaven or worse in Hell. For me what’s frightening is not death itself but eternity, whether you’re there or not.”

    Näin Richard Dawkins BBC:n tiededokumentissa Dawkinsin maailma, jakso 2/3.
    (Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa vielä tämän päivän ajan.)

    “…whether you’re there or not.”
    Ensin ihmettelin, miksi Dawkins pelkää iäisyyttä, jos hän kieltää kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuden. Mutta kaipa se on niin että tämäkin tieteilijä tietää sydämessään, ettei sielun kuolemattomuutta voi kumota.

    Vastaa

  3. 24.8.2013 @ 10.27 Justus

    Johannes Kastaja ja Jeesus Nasaretilainen julistivat Jumalan ilosanomaa. Luopukaa synneistänne, niin Jumala antaa teille syntinne anteeksi.

    Kuka veisi hyvän sanoman tämän päivän ihmisille, niille joita iäisyys pelottaa, niillekin jotka eivät ymmärrä pelätä? Ne, jotka kuulevat sanoman ja tarttuvat sen lupaukseen, oppivat rakastamaan iäisyyttä.

    Kuka kunnioittaisi pyhää sanomaa, luopuisi vääristelystä ja sanan selityksistä? Missä ovat luotettavat sanansaattajat, oikean evankeliumin julistajat, uskolliset Jumalan palvelijat?

    Kirkko kyllä tietää sydämessään, mitä sen on tehtävä saadakseen syntinsä anteeksi.

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.


− kolme = kuusi

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2014.