Joulumarkkinat Wittenbergissä

Reformaatiosta Reichstagiin: matkalla Lutherin ja Ratzingerin maassa

Oli reformaation 500-vuotismerkkipäivä 31.10.2017, ja Lutherstadt Wittenbergin rautatieasemalla kaikki matkatavaroiden säilytyslokerot olivat täynnä. Kävelin raskaan rinkkani kanssa keskustaan ja odottelin turisti-infon avautumista päästäkseni kysymään, minne voisin kuormani purkaa. Kun kello löi yhdeksän, turisti-infossa oltiin hämillään: ”Jos aseman lokerot ovat täynnä, niin…” ”Emme voi ottaa vastaan matkatavaroita.”

En luovuttanut: ”Täytyyhän kaupungissa jokin paikka olla, kun tänne tulee tänään valtava joukko ihmisiä ympäri maailmaa. Ehkä jokin kirkko, seurakunta?” Inforouva mietti hetken ja keksi sitten, missä Wittenbergistä saattaisi löytyä vieraanvaraisuutta: ”Voisit kokeilla katolista kirkkoa.” Oi ironiaa!

Wittenbergin katolisessa kirkossa olikin juuri aamumessu meneillään. Pappi saarnasi, ettei kirkon pää ole Luther eikä paavi, vaan Kristus. Messun jälkeen nunna päästi minut sakaristoon, jonne jätin rinkkani.

Tunnelma Wittenbergissä oli karnevaalinomainen. Väkeä oli paljon, keskiaikainen musiikki soi, eikä ruuasta ollut pulaa. Kävin opastetulla kaupunkikierroksella, Lutherin ja Melanchthonin taloissa sekä pyhän Marian kaupunkikirkossa, reformaation äitikirkossa. Linnankirkkoon ja Lutherin haudalle ei ennakkotiedoista poiketen päässyt kuin ennalta hankituilla lipuilla, ja monet protestoivatkin (heh-heh) kovaan ääneen valittaen, että he olivat tulleet tätä varten toiselta puolelta maailmaa.

Muutenkin järjestelyissä olisi ollut toivomisen varaa. Luterilainen kirkko ei ollut oikein mitenkään läsnä Wittenbergin kaduilla tai toreilla. Ekumeenista sisäpiirin hetkeä vietettiin linnankirkossa, mutta kaduilla hallitsivat adventistit, jotka jakoivat reformaatioinformaatioksi naamioitua propagandamateriaaliaan sapatin siirtämisestä ja paavillisesta Antikristuksesta. Myös kalvinistit jakoivat traktaattejaan.

Uskonnollista propagandaa Wittenbergissä. Kuva: Emil Anton.

Uskonnollista propagandaa Wittenbergissä. Kuva: Emil Anton.

Suomea en kuullut Wittenbergin kaduilla reformaatiopäivänä kertaakaan. Oliko tosiaan niin, että ”maailman luterilaisimmasta maasta” reformaation pääkaupunkiin matkasi sen 500-vuotispäivänä vain yksi katolilainen?

***

Käytyäni vielä Lutherin synnyin- ja kuolinkaupungissa Lutherstadt Eislebenissä jatkoin matkaani Müncheniin, munkkien (Mönchen!) ja heidän valmistamansa oluen kaupunkiin. Katedraalin kirjakaupassa myytiin paavi Franciscus-seinäkalentereita, mutta eräs vanhempi rouva olisi halunnut kalenterin mit unserem Papst. Siinä missä naapuri-Puolassa ”nasz papież” on Johannes Paavali II, täällä ”meidän paavimme” tarkoittaa tietysti baijerilaista Benedictus XVI:ta, joka oli aikoinaan Münchenin arkkipiispa.

Nykyään Münchenin arkkipiispa on kardinaali Reinhard Marx, jolla on niin hieno sukunimi, että hän päätti jokin aika sitten kirjoittaa kirjan nimeltä Das Kapital (Pääoma). Marx tunnetaan edistyksellisenä teologina ja erinomaisena saarnaajana, mistä sainkin näytteen 2.11. Frauenkirche-katedraalissa vietetyssä kuolleiden muistopäivän messussa. Marx ei puhunut saarnapöntöstä vaan asettui keskelle kirkkoa alttarin eteen ja otti koko valtavan kirkkotilan hetkessä haltuunsa.

Kardinaali Reinhard Marx on kirjoittanut teoksen Das Kapital. Hmm, kuulostaa tutulta... Kuva: Emil Anton.

Kardinaali Reinhard Marx on kirjoittanut teoksen Das Kapital. Hmm, kuulostaa tutulta… Kuva: Emil Anton.

Münchenistä tein päiväretkiä väitöskirjakohteeni eli juuri Benedictus XVI:n kannalta tärkeisiin paikkoihin. Näistä huomattavin on Regensburg, jossa on paitsi sanoinkuvaamattoman pysäyttävä goottilainen katedraali, myös paavi Benedictus XVI-instituutti, joka julkaisee emerituspaavin koottuja teoksia. Toistakymmentä paksua nidettä on jo ilmestynyt, mutta joitain on vielä ilmestymättä. Sarja on tietysti pisimmällä saksaksi, mutta myös esimerkiksi puolan- ja italiankieliset editiot ovat hyvällä mallilla.

Instituutin johtaja Christian Schaller totesi, että on harvinainen etuoikeus saada julkaista koottuja teoksia, kun tekijä on vielä elossa. ”Olemme kirjeenvaihdossa paavi Benedictuksen kanssa, ja hän pystyy vielä oikolukemaan julkaisumme. Välillä hän jopa kirjoittaa uusia esipuheita.” Instituutissa on kaksi laajaa kirjastoa, joista toisessa on Ratzingerin/Benedictuksen kirjoja sekä kirjoja hänestä, toisessa taas kirjallisuutta, jossa Ratzingeriin viitataan tai häntä siteerataan. Tutkijat toivotetaan sydämellisesti tervetulleiksi.

Keskustellessani tohtori Schallerin kanssa käytävältä kuului yhtäkkiä raskaita askelia. ”Älkää pelästykö, se on kardinaali Gerhard Ludwig Müller.” Yhtäkkiä suurikokoinen kardinaali, entinen Regensburgin piispa ja Uskonopin kongregaation prefekti, astui huoneeseen. Olin aika lailla hämilläni. Oliko hän palannut Regensburgiin? Paavi Franciscushan vapautti Müllerin Uskonopin kongregaation prefektin tehtävistä, joidenkin huhujen mukaan siksi, että Müller on ollut paavin kanssa eri kannalla kysymyksessä ehtoollisen antamisesta uudelleenavioituneille. Ei, Müller ei ollut palannut, hän oli vain käymässä. Tehtäviä riittää yhä Vatikaanin muissa kongregaatioissa. Sain tietää, että Müllerin suurta katolista dogmatiikkaa ollaan vihdoin julkaisemassa englanniksi. Lopuksi oli pakko pyytää yhteiskuva tämän kirkollisen julkkiksen kanssa.

Matkareportaasin kirjoittaja pääsi samaan kuvaan kardinaali Müllerin kanssa. Taustalla Benedictus XVI. Kuva: Emil Anton.

Matkareportaasin kirjoittaja pääsi samaan kuvaan kardinaali Müllerin kanssa. Taustalla Benedictus XVI. Kuva: Emil Anton.

***

Matkani jatkui Regensburgin yliopistoon, jossa paavi Benedictus XVI piti ehkä kuuluisimman puheensa vuonna 2006. Keskiaikaisen keisarin siteeraaminen Muhammadin ja islamin väkivaltaisuudesta aiheutti tuolloin suuren mediakohun ja uskontodialogisen kriisin. Toisaalta tapaus johti lopulta A Common Word -asiakirjaan, Catholic-Muslim Forumin perustamiseen ja YK:n uskontojenvälisen yhteisymmärryksen viikon perustamiseen.

Vähemmälle huomiolle jäi se, että Regensburgin puheen kritiikki kohdistui itse asiassa vähintään yhtä paljon luterilaisuuteen kuin islamiin. Luennon teemana oli uskon ja järjen välinen suhde, ja niiden erottamisen dramaattisessa historiassa merkittävimmät virstanpylväät ovat Benedictuksen mukaan olleet protestanttiset reformaattorit (Luther), filosofit (Kant) ja liberaaliteologit (Harnack). Ratzingerille Luthereita oli kaksi: yhtäältä katekismusten ja virsien hyvä ja rakentava Luther, toisaalta järkeä, kirkolliskokouksia ja rakkautta uskon kustannuksella halventava hajottaja-Luther.

Regensburg-luennon ohella toinen erittäin merkittävä Benedictuksen Saksassa pitämä puhe kuultiin Berliinin Bundestagissa vuonna 2011. Meninkin matkani viimeisenä päivänä ilmaiselle turistikierrokselle Reichstag-rakennukseen eli Saksan eduskuntataloon, jonka kohokohtana on suurimmalle osalle vieraista komea kupoli, jonne noustaan hissillä ihailemaan upeita maisemia. Minulle tärkeintä oli kuitenkin päästä täysistuntosaliin, jossa paavi yllätti Bundestagin eli parlamentin valtionvierailullaan vuonna 2011. Vai mitä on ajateltava siitä, että konservatiivisena pidetyn paavin puheen keskeyttivät vihreiden aplodit?

Benedictus puhui lain ja oikeudenmukaisuuden välisestä suhteesta (Saksassa jos jossain tiedetään, etteivät ne ole samaistettavissa) sekä kristillisestä luonnonlakitraditiosta, joka on johtanut mm. ihmisoikeusajatteluun mutta joka on nykyään dramaattisesti supistunut ikään kuin katoliseksi erityisopiksi. Paavin mukaan 70-luvun ekologinen liike Saksassa tajusi, ettei luonto ole pelkkää muokattavissamme olevaa materiaa, vaan että sillä on oma arvonsa, jota meidän tulee kunnioittaa.

Vihreät eivät vielä olleet ehtineet toipua ekstaasistaan, kun Benedictus eteni pääpointtiinsa: ”On olemassa myös ihmisen ekologia. Ihmiselläkin on luonto, jota hänen on kuunneltava ja jota hän ei saa mielivaltaisesti manipuloida. Ihminen ei tee itse itseään.” Nyt aplodit tulivat toisaalta, mutta puheen loputtua koko Bundestag nousi seisomaan, ensin oikeisto, viimeiseksi vasemmisto. Standing ovation kesti kokonaiset kaksi minuuttia. Hetki oli historiallinen. Otin kuvan, kävin kupolissa ja lähdin kotiin.

olut

Tekijä nauttimassa Joseph Ratzingerin lempiolutta (Augustiner Edelstoff). Kuva: Emil Anton.

Emil Anton

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hänen uusin kirjansa on Katolisempi kuin luulit – aikamatkoja Suomen historiaan (Helsinki: Kirjapaja 2017). Kahden muun katolilaisen kanssa hän pitää blogia nimeltä Katolista hapatusta.

***

Artikkelikuvassa joulumarkkinat Lutherstadt Wittenbergissä.


Vartija

Kirjoittaja

Tällä nimimerkillä julkaistaan Vartijan printtiversiossa ilmestyneitä juttuja sekä Vartijan vain verkkoon tarkoitetut artikkelit.


'Reformaatiosta Reichstagiin: matkalla Lutherin ja Ratzingerin maassa' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 26.11.2017 @ 16.43 Oskari Juurikkala

    Hieno matkakuvaus!

    Väite, että ”Regensburgin puheen kritiikki kohdistui itse asiassa vähintään yhtä paljon luterilaisuuteen kuin islamiin” on kyllä aika provokatiivinen… Ehkä siinä on silti jotain perää.

    Vastaa

  2. 26.11.2017 @ 17.22 Peeco

    Kirjoittajan havainto taitaa olla oikea. Luterilainen kirkko tuntuu olevan aika lailla lamassa Itä-Saksassa. Ei se varmaan ainakaan kykene suurempaan profiloitumiseen, kun jäsenmäärät ovat romahtaneet. Viime viikonloppuna 50 000 asukkaan kaupungin ainoassa messussa oli ehkä 50 henkeä paikalla. Arvoitukseksi jäi, kuka maksaa valtavien goottilaisten katedraalien ylläpidon. Ei ainakaan se seurakunta joka edustaa laajimmillaankin korkeintaan 10-15 % väestöstä. Itä-Saksassa voinee kurkistaa Suomen kirkon tulevaisuuteen?

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.