img_2261

Rasismi tunkeutuu ihon alle

Yksi ikävimpiä asioita, mitä elämä voi ihmisen eteen panna, on häpeä siitä mitä ja kuka on. Jos ihminen kohtaamansa rasismin vuoksi häpeää kulttuuriaan, ympäristöään tai itseään, seurauksista saavat osansa muutkin hänen lähellään. Pahimmillaan häpeä näivettää ihmisen koko elämän.

Saamelaistaustaisen Amanda Kernellin esikoiselokuva Saamelaisveri (Sameblod) on vaikuttava kertomus häpeästä, joka muuttaa nuoren Elle Marjan elämän. Lene Cecilia Sparrok on erinomainen tulkki Elle Marjan kokemuksille.

Eletään 1930-lukua ja aitoruotsalaisten ”tutkijoiden” mielenkiinto kohdistuu pohjoisen saamelaisiin. Koulussa mitataan kasvojen ulottuvuuksia ja kalloja, kuvataan nöyryyttävissä oloissa nuoria tyttöjä, opetetaan sen verran kuin hyväksi havaitaan ja ennen muuta pakotetaan oma kieli piiloon. Ei ole puhettakaan, että jatko-opintoja olisi tarjolla kenellekään. Teillä on niin erilaiset aivot, selventää opettaja opinhaluiselle Elle Marjalle.

Pääosan esittäjä Lene Cecilia Sparrok on vasta 19-vuotias ja varsinaiselta ammatiltaan poronhoitaja.

Pääosan esittäjä Lene Cecilia Sparrok on vasta 19-vuotias ja varsinaiselta ammatiltaan poronhoitaja.

Uhkean kauniin luonnon, eläväisten saamelaisnuorten ja ihmisten rasististen asenteiden välillä on huutava ristiriita. Ei ihme, että Elle Marja viimein julistaa äidilleen: En halua olla mikän sirkuseläin! Hän tahtoo elää niin kuin muutkin nuoret. Hän haluaa olla ruotsalainen.

Elle Marjan nuoruuden kuvausta kehystää alussa ja lopussa kuvaus hänen sisarensa hautajaisista. Alku on otettu Kernellin lyhytelokuvasta Stoerre Varie. Siinä taustansa kieltänyt, opettajana elämäntyönsä tehnyt vanha nainen palaa pohjoiseen vastentahtoisesti poikansa ja tämän tyttären kanssa, käyttäytyy huonosti ja huomaa, että vuosikymmenten jälkeenkin rasistiset asenteet elävät yhä. Jopa hänessä itsessään, kun hän kuuntelee vaiti hotellivieraiden kommentteja paikallisista poroisännistä.

Monilla festivaaleilla palkittu Saamelaisveri on hieno elokuva erityisesti siksi, että se ei kuvaa vain saamelaisten kokemaa rasismia vaan tunkee katsojan ihon alle: Tältä tuntuu muukin toiseus, tältä tuntuu olla erilainen ja torjuttu, tältä tuntuu kun elämän mahdollisuuksia kavennetaan, tältä tuntuu kun joutuu kieltämään ja tukehduttamaan itsensä.

Saamelaisveri (Sameblod). Ohjaus Amanda Kernell. Parhaillaan elokuvateattereissa.


Marja Kuparinen

Kirjoittaja

Kirjoittaja on toimittaja, jota inspiroivat kirjojen lukemattomat maailmat, drag queenit, kissat, maatyöt ja ystävät. Ihmisessä kiehtoo eniten hänen määritelmiin taipumaton salaisuutensa.


'Rasismi tunkeutuu ihon alle' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.