Ote teoksen L'urgence laïque kansikuvasta.

Laïcité!

L'urgence laïque -teoksen kansi.

L’urgence laïque -teoksen kansi.

”Kuusikymmentä prosenttia ranskalaisista on uskonnottomia, joten lopettakaa uskonnon tuputtaminen”, sanoi Alistumattuman Ranskan (France Insoumise) ehdokas Jean-Luc Mélenchon Kansallisrintaman (Front National) Marine Le Penille Ranskan presidentinvaaleihin valmistavassa yhdentoista ehdokkaan televisioväittelyssä tiistaina 4. huhtikuuta Le Pen vastasi, että esimerkiksi jouluseimet kaupungintaloissa eivät liity uskontoon vaan kuuluvat maan kulttuurisiin juuriin.

Pian väittelyn jälkeen järjestetyn kyselyn perusteella 25 prosenttia vastaajista piti Mélenchonin esiintymistä vakuuttavimpana, ja tämä oli yksi kohdista, joka herätti huomiota. Ja todellakin: vuonna 2012 järjestetyn gallupin mukaan 29 prosenttia ranskalaisista on vakaumuksellisia ateisteja, ja sen lisäksi 34 prosenttia heistä luonnehtii itseään uskonnottomiksi. Siis yhteensä 63 prosenttia.

Ranskan vallankumouksen arvoihin on yli 200 vuoden ajan kuulunut laïcité. Termin tarkka kääntäminen suomeksi on mahdotonta, koska parhaina käännöksinä ”tunnustuksettomuus” tai ”uskonnottomuus” ovat liian kapeita. Kyse ei ole pelkästään uskontojen tasavertaisuudesta valtion edessä ja valtion uskonnottomuudesta tai neutraalisuudesta vaan maallisuuden omasta positiivisesta sisällöstä – ranskalaisten kansalaisuudesta, joka tekee heistä kaikista tasa-arvioisia ja yhdenvertaisia. Vuonna 1905 lailla säädetty kirkon ja valtion selvä ja jyrkkä erottaminen toisistaan on uskonnottoman valtion ydinteksti.

Islamin maista tulevan kiihtyneen siirtolaisuuden ja poliittisten ääriliikkeiden nousun myötä osa ranskalaisista kokee laïcité’n olevan uhattuna. Yksi näistä on Laurence Marchand-Taillade, kahden tasavallan tunnustuksettomuutta valvovan ja toisiinsa liittyvän järjestön (L’Observatoire de la laïcité du Val d’Oise sekä Forces Laïques) johtava aktiivijäsen. Hänen agendaansa kuuluu myös naisten oikeuksien puolustaminen. Kuluvan vuoden maaliskuussa hän on julkaissut kirjan L’urgence laïque: Considérations autour d’une déchéance de laïcité, jossa hän käy läpi vuoden 1905 lain kannalta huolestuttavia ilmiöitä.

Jotkut katoliset järjestöt, etenkin Civitas, ovat aktivoituneet poliittisesti, ja etenkin oikeistolainen UMP ja Le Penin johtama Front National kalastelevat niiden suosiota. Näkyvinä piirteinä profiilin korottamisesta ovat mielenosoitukset ja pyrkimys naisten aborttioikeuden kumoamiseen.

Marchand-Taillade syyttää oikeiston puolueita klientelismistä, politiikan tekemisestä erityisvaatimuksia esittävien äänestäjäryhmien hyväksi. Toisaalta hän kiinnittää huomiota myös Muslimiveljeskunnan ja salafistien pyrkimyksiin vieraannuttaa elämänsä näköalattomaksi kokevia alaikäisiä yhteiskunnasta ja tehdä pojista islamismin taistelijoita ja itsemurhaan valmiita terroristeja sekä tytöistä näiden kuuliaisia vaimoja.

Marchand-Taillade toteaa, että tasavallan vihollinen on vaarallinen, koska se on sekä näkymättömissä että hajaantunut. On vaikea hahmottaa selvästi tapahtumia, jotka kaikki yhdessä johtavat tasavallan arvojen murenemiseen ja vuoden 1905 lain vesittämiseen.

Tähän kehitykseen on kiinnostavia syitä. Marchand-Taillade näkee Ranskan yli 30 vuoden takaisen siirtomaavallan taakan vaikuttavan siihen, että islam ei ole Ranskassa uskonto uskontojen joukossa vaan sille varataan erityisasema. Sitä suojellaan, koska sitä pidetään kehittymättömänä.

Ranskalaiset poliitikot eivät myöskään tunne riittävästi islamia. He keskustelevat huonosti koulutettujen imaamien kanssa, joilla ei ole kiinteää yhteyttä ranskalaisten muslimien enemmistöön. Muslimijohtajien osallistuminen radikaalin islamin ehkäisemiseen on Marchand-Taillade’in mielestä sama kuin antaisi sokerileivoksen diabeetikolle.

Ranskassa on kuitenkin jo tehty jotakin terrorismia kylvävän islamismin torjumiseksi: 80 salafistista imaamia on karkotettu ja 20 rukoushuoneita on suljettu. Marchand-Taillade sanoo, että vielä sata salafistimoskeijaa on sulkematta.

Marchand-Taillade siteeraa koko joukon Raamatun ja Koraanin tekstejä todetakseen, että naisen asema näissä pyhissä kirjoissa ja niihin pohjautuvissa uskonnoissa on huono. Tästä taustasta johtuu hänen mielestään esimerkiksi se, että oikeus kohtelee raiskaajia liian hempeästi ja että islamistit käyttävät huntua musliminaisten vieraannuttamiseen eli ”emansipaatioon” yhteiskunnasta sitomalla heitä samalla alisteiseen rooliin omassa yhteisössään. Marchand-Taillade ihmettelee, miten voisi ymmärtää hunnutettua nuorta musliminaista, joka käyttää vartalonmyötäisiä housuja ja meikkaa itsensä huolellisesti.

Kirjaa lukiessa herää kysymys, missä kansalaisten uskonnollisen identiteetin tunnustamisesta tulee kysymys, jota ei voi ratkaista yksinomaan maallisuusperiaatteen avulla. Lukija voi itse miettiä, missä kysymyksissä johdonmukainen maallisuuden vaatimus menee niin pitkälle, että sitä on vaikea hyväksyä. Suomalainen lukija elää luonnollisesti erilaisessa kontekstissa ja erilaisen historiallisen kokemuksen varassa kuin ranskalainen yleisö, jota Marchand-Taillade puhuttelee.

Seksuaalisen identiteetin ilmaiseminen kouluissa ja työpaikoilla on käsittääkseni Marchand-Taillade’in mielestä luonnollinen asia, mutta hunnun käyttö uskonnollisen identiteetin tunnuksena ei tulisi kysymykseen. Ruokaan ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä Marchand-Taillade pitää esillä uskonnollisia erityisvaatimuksia, jotka sekoittavat koulujen ja sairaaloiden toimintaa ja tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Tällaisiin kuuluvat kouluruokailu rituaalisesti puhtaan lihan ehdoilla ja vastasyntyneiden ympärileikkausten järjestäminen juutalaisille.

Kysymyksissä abortista ja eutanasiasta olisi Marchand-Taillade’in mukaan toimittava järjen ja inhimillisyyden ehdoilla eikä seurattava katolilaisten kirkonmiesten ja islamin imaamien vaatimuksia. Pidemmälle hän menee vaatiessaan, että hautausmaiden ja hautaustavan tulisi olla täysin maallisia. Hautaustavan osalta kantona kaskessa on katolisen kirkon kielteinen asenne tuhkaamista kohtaan.

Uskontojen erityisvaatimukset kouluissa tekevät tasavaltalaisesta pyhäköstä basaarin; uskonnollisten riittien, esineiden ja opetusten sijaan tulisi opettaa kansalaismoraalia, jota myös suurin osa ranskalaisista kannattaa. Työpaikkojen tulisi olla uskonnollisesti neutraaleja, eivätkä esimerkiksi muslimit voisi vaatia itselleen erityisjärjestelyjä rukoushetkien tai ramadanin vuoksi.

Päätössanoissaan Marchand-Taillade pohtii globalisaation, yhteisöllisyyden ja kansalaisuuden välisiä jännitteitä. Hänen mielestään muuttunut aika vaatii entistä enemmän valppautta tasavallan arvojen uskonnottomien ja maallisten, kansalaisuuteen – vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon – perustuvien arvojen puolesta. Käynnissä olevalla presidentinvaalilla on ratkaiseva merkitys sille, mihin suuntaan Ranska tulevina vuosina on menossa.


Matti Myllykoski

Kirjoittaja

Matti Myllykoski (s. 1958) on johtava tietoasiantuntija ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2001 lähtien. Lue lisää


'Laïcité!' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.