120 vuotta kannanottoja ja tilanneanalyyseja 120 -vuotias Vartija on muun ohessa kuin pitkittäisleikkaus Suomen historiasta 1800-luvun lopulta nykypäiviin.
Seuraavalle sivustolle on koottu historian taitekohdissa julkaistuja, aikaansa kuvaavia tai suuntaa näyttäviä kirjoituksia ja puheenvuoroja kulttuurisista, yhteiskunnallisista ja kirkollisista aiheista.1. Vartija perustettiin vastustamaan muun muassa "jumalatonta ja rietasta nykykirjallisuutta". Näytteenä tästä ensimmäisen päätoimittajan Elis Bergrothin arvio Minna Canthin Salakari -romaanista lehden perustamisvuonna 1888.
Samana vuonna Vartijassa ilmestyi myös arvio kirjailijana tuntemattomaksi jääneen Aatto Suppasen romaanista Kotivarkaus. Se oli esimerkki "hyvästä" kirjasta, koska siinä paha saa palkkansa.
1888/12. Vartijan ohjelmaan kuului alkuaikoina lähes kaikkien uusien pyrkimysten vastustaminen, kuten kansakoulupakon, naisten yliopistoon pääsyoikeuden laajentamisen sekä kirjailijoiden valtionpalkinnoin tukemisen. Seuraavissa katkelmissa näyte, miten päätoimittaja kommentoi Vartijassa joidenkin edellä mainittujen hankkeiden etenemistä valtiopäivillä 1888.
1888/2
3. Vartijan tärkeimpiin kannattajiin kuului lehden alkuvuosina Oulun piispa (myöh. pitkäaikainen arkkipiispa) Gustaf Johansson, joka debytoi lehden sivuilla jo v. 1888 kuolemanrangaistusta puolustaen.
1888/34. Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa Bergroth oli jyrkkä myöntyväisyyspuolueen mies. Vartijassa hän leimasi vuonna 1892 nuorsuomalaiset puolueeksi, jonka monien naamarien takaa "irvistää Kristusviha".
18925. Vuonna 1893 G.G. Rosenqvist esitti väitöskirjassaan Guds förhållande till världen Darwinin tutkimuksiin viitaten, ettei esimerkiksi luomiskertomus ollut kirjaimellisesti totta ja että Raamatun kirjoittajat jakoivat muutenkin aikansa ihmisten luonnontieteelliset käsitykset. Päätoimittaja Bergrothin kaltaiselle teologiselta sivistykseltään "rivipapeille" väite oli shokki. Vartijassa asiasta käytiin dramaattinen ja pitkä väittely, joka siirtyi henkilökohtaisuuksien tasolle ja johti Bergrothin välirikkoon monien entisten arvovaltaisten tukijoiden kanssa. Näyte Rosenqvistin vastauksesta Bergrothille vuonna 1895.
18956. Vartijan toinen, vuonna 1906 aloittanut päätoimittaja Lauri Ingman oli kansanedustaja, myöhemmin professori, pääministeri ja arkkipiispa. Jo ohjelmakirjoituksesta kävi ilmi, että lehti oli siirtynyt täysin uusille linjoille. Ingman sitoutui ajamaan ns. moderneja aatteita: uskonnonvapauden laajentamista, siviilivihkimisen sallimista, ehtoollisvapauden poistamista, teologisen tieteen tunnetuksi tekemistä kirkon piirissä, työväestön ja köyhälistön pyrkimysten kuuntelemista.
19067. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin kansalaissota muutti täysin Vartijan myönteisen kuuntelevan asenteen työläisten pyrkimyksille. Jopa yleensä viileä Ingman käytti ilmaisuja "tunnottomat murhamiehet", "kauhistuttava ruttotauti".
19188. Ingman lahjoitti Vartijan Antti J. Pietilälle vuoden 1918 lopussa. Pietilä tunnettiin särmikkäänä, mutta vereslihaisen vilpittömänä ja laskelmoimattomana kirjoittajana. Vuonna 1919 hän pohti Synsygus -nimimerkillään ajatonta kysymystä nuoruuden ihanteiden katoamista uran auetessa otsikolla Rikkauden petos.
1919/19. Vuonna 1919 Vartijassa ei ollut julkaistu vielä yhtään ns. kaunokirjallista tekstiä. Sellaiseksi (joskin varmaan tahattomaksi) voi vihdoin laskea Pietilän riipaisevan Synsugus -nimimerkin tekstin kokemuksesta oman lapsen kuolinvuoteen äärellä.
1919/210. Aapeli Saarisalon päätoimittajuuskaudella 1933-1940 Vartija oli siihenastisen historiansa ehkä harmain. Lehden lukuarvoa piti yllä Eino Sormunen sekä omalla nimellään että Diakonos -nimimerkillään. Sormunen oli lehden ahkerin kirjoittaja ja samalla "siviilissä" teologisen dogmatiikan professorina tiedekunnan valovoimaisin luennoitsija. Kirjallisuuden ja taiteen kohtalaisen asiantunteva ja myönteinen käsittely tuli olennaiseksi osaksi Vartijan profiilia. Näyte diakonos/Sormusen Elämää ja kirjoja -palstalta vuodelta 1937.
193711. Vartija sinnitteli elossa myös toisen maailmansodan ajan. Päätoimittaja, dogmatiikan professori Yrjö E. Alanen oli innokas ja lähes loppuun saakka toivorikas sotatapahtumien seuraaja sekä omalla nimellään että Vartiomies -nimimerkillään. Tappion näyttäessä väistämättömältä Vartiomieskin alkoi sitä pelätä. Tappion syynä olisi Jumalan rangaistus esimerkiksi "elokuvien ja kirjallisuuden rikkomuksista kansaamme kohtaan".
194412. Sodan jälkeen v. 1945 Vartijasta tuli ns. asevelipapiston "äänenkannattaja" päätoimittajanaan Martti Simojoki. Ohjelmakirjoituksessaan hän perusteli laajasti uutta yhteiskunnallista ja kulttuurista aktiivisuutta. Mutta vaikka ohjelman mukaan sosiaaliset- ja kulttuurikysymykset olivat luultua tärkeämpiä, ne eivät kuitenkaan olleet sielun pelastukseen liittyvien kysymysten veroisia.
1945/113. Simojoen kaudella Vartija oli aikaisempaa moni-ilmeisempi. Simojoen (ja Alasen, joka kirjoitti edelleen lehteen) varsin perinteisten näkemysten rinnalla tilaa saivat myös ajankohtaan nähden hyvinkin modernit äänenpainot. Arvosteltavien kirjojen joukossa oli mm. Albert Camus'n teos ja Dorythy L. Sayersin salapoliisiromaani. Vuonna 1945 Pentti Kuoppamäki rinnasti elokuvan kirjapainoon: kyseessä oli pelkkä tekninen väline, kirkolle pikemmin haaste kuin moralismin aihe.
1945/214. Samoihin aikoihin K. S. Laurila muotoili Vartijassa uuden ja nykymittapuunkin mukaan modernin näkemyksen kristinuskon ja kulttuurin suhteista. Sen mukaan kulttuuri oli sanan alkuperäisessä merkityksessään kristinuskon piiriin kuuluva asia ja kääntäen myös kristinusko kulttuurinen ilmiö, merkittävä osa sitä viljelyä, joka ihmiselle oli annettu.
194615. Vuotta myöhemmin Erkki Niinivaara meni Socius -nimimerkillään Laurilaakin pidemmälle. Sociuksen mukaan taiteellinen luomisprosessi oli jo sinänsä merkki tietystä elämänuskalluksesta, pelastumiselta itsestäänkäpertymiseltä, joka on "pelastumattomuuden" olotila, tapahtuipa se kristillisissä kehyksissä tai ei.
194716. Martti Simojoen siirryttyä Mikkelin piispaksi päätoimittajaksi tuli Erkki Niinivaara v. 1952. Ohjelmakirjoituksessa uutta oli luonnehdinta kirkosta: "Kirkko ei ole puolue tai ajatussuunta, jonka pitäisi tehostaa toimintaansa. Sanomaa viedessään sen on määrä vehnänjyvänä hukkua maailmanpeltoon."
195217. Niinivaaran aikana Vartija "maallistui" paitsi aihepiiriensä, myös kirjoittajakuntansa puolesta. Ei-teologien osuus lehden tekijöinä kasvoi nopeasti, samoin naisten. Monet uusien avustajien, esimerkiksi Arvo Kippolan Anna-Liisa Mäenpään ja Rauni Turkian ja elokuva-, teatteri- ja kirjallisuusarviot kestivät vertailun vaativankin kulttuurilehden vastaavien artikkelien kanssa.
195718. 1950-luvun loppua lähestyttäessä Niinivaara ammensi Socius -pakinoidensa aiheet yhä useammin kirjallisuudesta ja taiteesta. Socius kyseli, missä määrin kirkko ylipäätään voi olla Jumalan toiminnan välikappale enempää kuin jokin "maallinen"taho. Kirkkokritiikin kärki kohdistui esimerkiksi kirkollisen kielenkäyttöön ja sen totuudellisuuteen.
195819. 1960 lehti uudistui jälleen sekä ohjelmaltaan että ulkoasultaan. Kanteen ilmestyivät sanat "kirkko, kulttuuri, yhteiskunta." Lehteä ei luonnehdittu enää kirkolliseksi, vaan kirkko oli ilmiö muiden joukossa ja monien muiden lailla myös "eräs sairaista instituutioista", kuten Socius sanansa valitsi.
196020. Ajankohdan orastavan radikalismin henkeä kuvasi sattuvasti Albert Scweitzerin Elämän kunnioitus -teoksesta valittu pääkirjoitus Kypsyydestä vuonna 1963, eräänlainen perinteistä irtautumisen ajaton moraalin- ja ohjelmanjulistus.
196321. Vuonna 1965 Niinivaara iloitsi täysin sydämin Socius -palstallaan alkaneesta radikaaliliikehdinnästä, jonka piirissä toimivista nuorista lehti sai runsaasti myös uusia avustajia ja kirjoittajia.
196522. Vuonna 1971 päätoimittajaksi ryhtyi Antti Alhonsaari. Lehden linjaan sillä ei ollut juurikaan vaikutusta, kirkkokritiikki oli kenties yksilöidympää konkreettisempaa kuin Niinivaaran usein periaatteelliset ja aforistiset pohdiskelut. Kuvaavasti vuonna 1973 piispat Alaja ja Kares vaativat Alhonsaaren eroa kirkon koulutustoimikunnasta mm. sillä perusteella, että tämä toimi Vartijan päätoimittajana. Vartijan toimituskunta vastasi pyytämällä Karekselta yksilöityjä perusteluja. Kareksen "vastauksen" tilalla oli lehdessä näyttävästi tyhjä sivu.
197323. Vuonna 1976 henkisen ilmapiirin muutosta kuvasti sattuvasti tai ennakoivasti Vartijassa julkaistu John Vikströmin alustus Kirkko ja nykyinen kulttuuritilanne. Sen mukaan vilkas aatteellinen keskustelu oli hävinnyt.
197624. Kun vuonna 1980 päätoimittajaksi ryhtyi Simo Knuuttila, lehden ilme muuttui jälleen ehkä aavistuksen teoreettisempaan, nyt tiedelehden suuntaan. Vuonna 1980 lehdessä käytiin mielenkiintoinen debatti Ilkka Niiniluodon ja K. V. Laurikaisen välillä kvanttifysiikan merkityksestä modernille maailmankuvalle yleensä ja erityisesti (uskonnon)filosofialle.
198025. 1980-luvun alussa päätoimittajan tehtävissä Knuuttilan kumppanina vieraili kaksikin kirjallisuusihmistä, Matti Paloheimo ja Irja Askola. Tällöin myös kirjallisuuteen, musiikkiin, teatteriin ja taiteisiin liittyvien artikkelien osuus kasvoi. Lähes joka numerossa julkaistiin runoja tai novelleja sekä esimerkiksi Outi Heiskasen eläinhahmoja ja Ulla Rantasen grafiikkaa.
Näytteessä Rakel Liehun ja Leena Krohnin tekstejä.
198226. Vuosina 1984-88 päätoimittajina olivat Heikki ja Ansa Kirjavainen. Heidän tehtäväkseen lankesi laatia vuonna 1986 kuolleen Erkki Niinivaaran, modernin Vartijan eräänlaisen isähahmon, muistonumero. Monen asiantuntevan ja lämpimän arvostavan kirjoituksen joukosta näytteeksi on valittu Toivo I. Palon teksti. Palo oli Niinivaaran pitkäaikainen ystävä ja työtoveri mm. Vartijan tekemisessä.
198627. Lehden täyttäessä sata vuotta kahdeksan entistä toimittajaa ja aktiivista avustajaa lähetti sille tervehdyksensä kuvastaen kukin omia kokemuksiaan ja muistojaan sekä lehden lukijoina että sitten sen tekijöinä. Tervehdyksensä lähettivät Antti Alhonsaari, Seikko Eskola, Esko Haapa, Simo Knuuttila, Jouko Leino, Toivo Palo, Matti Paloheimo, Aarne Siirala.
198728. Vuoden 1989 alusta päätoimittajiksi ryhtyivät Heikki Räisänen ja Martti Mäkisalo, joista Räisänen vaihtui v. 2001 alusta Matti Myllykoskeksi. Vaikka tänäkin aikana teologiaan, kirkkoon ja uskontoihin liittyvät aiheet ovat olleet enemmistönä, lehti on muuttunut ehkä piirun verran kansantajuisen yleistiedelehden suuntaan. Ajan henkeä kuvaavasti seksuaalivähemmistöjen ääni saavutti lehden sivut ainakin vielä vuonna 1993 rohkean henkilökohtaisen tilityksen muodossa.
199329. Jo muutama kuukausi syyskuun 11 päivän 2001 terrori-iskun jälkeen Vartijassa julkaistiin libanonilaisen Sayyid ´Ali al-Aminin, islamilainen oppineen artikkeli Islam tuomitsee terrorismin tekijästä riippumatta.
200230. Uskontotiede sekä modernin ateismin esille nostamat kysymykset ovat yksi niitä aihealueita, jotka ovat viime vuosien aikana näkyneet lehden sivuilla aikaisempaa enemmän. Tuoreimpana näytteenä Matti Heiliön artikkeli vuodelta 2008.
2008