20. Ajankohdan orastavan radikalismin henkeä kuvasi sattuvasti Albert Scweitzerin Elämän kunnioitus -teoksesta valittu pääkirjoitus Kypsyydestä vuonna 1963, eräänlainen perinteistä irtautumisen ajaton moraalin- ja ohjelmanjulistus.
Kypsyydestä "Olen vaistomaisesti yrittänyt välttyä tulemasta siksi, mitä tavallisesti tarkoitetaan 'kypsällä ihmisellä'.
Sanonta 'kypsä' ihmisestä puhuttaessa on tuntunut ja tuntuu yhä edelleenkin minusta jollain tavoin kammottavalta. Sen yhteydessä kuulen korvissani kaikuvan ikäänkuin riitasointuina sanat köyhtyminen, surkastuminen, tylsistyminen. Se, mitä me tavallisesti kuvittelemme jossakin ihmisessä kypsyydeksi, on vain alistuvaa järkevyyttä. Toinen saavuttaa sen seuraamalla muiden esikuvia, luopumalla pala palalta ajatuksista ja vakaumuksista, jotka olivat hänen nuoruudessaan hänelle rakkaita ja kalliita. Hän uskoi totuuden voittoon, mutta ei enää. Hän uskoi ihmisiin, mutta ei enää. Hän uskoi hyvän voimaan, mutta ei enää. Hän kiivaili oikeuden puolesta, mutta ei enää. Hän luotti rauhan pyrkimysten voimaan, mutta ei enää. Hän saattoi innostua, mutta ei enää. Luoviakseen paremmin elämän karikoissa ja myrskyissä hän on keventänyt aluksensa painolastia. Hän heitti mereen tavaraa, jota hän piti tarpeettomana. Mutta hän tulikin heittäneeksi pois ruokatarvike- ja juomavesivarastonsa. Nyt hän jatkaa purjehtimistaan vene tosin keventyneenä, mutta ollen nääntymäisillään nälkään ja janoon. Nuoruudessani olen kuullut aikuisten keskusteluja, joista huokui vastaani sydäntä ahdistava kaihomielisyys. He näkivät nuoruutensa ihanteellisuuden ja intomielen jonakin merkittävän kallisarvoisena seikkana, joka olisi pitänyt säilyttää tallella. Mutta samalla he pitivät ikään kuin luonnonlakina, ettei niin voinut käydä. Tällöin minut valtasi pelko, että itsekin tulisin kerran yhtä kaihomielin silmäilemään omaa elämääni. Päätin olla alistumatta tällaiseen järkeväksi tulemiseen."ALBERT SCHWEITZER: "Elämän kunnioitus"