5. Vuonna 1893 G.G. Rosenqvist esitti väitöskirjassaan Guds förhållande till världen Darwinin tutkimuksiin viitaten, ettei esimerkiksi luomiskertomus ollut kirjaimellisesti totta ja että Raamatun kirjoittajat jakoivat muutenkin aikansa ihmisten luonnontieteelliset käsitykset. Päätoimittaja Bergrothin kaltaiselle teologiselta sivistykseltään "rivipapeille" väite oli shokki. Vartijassa asiasta käytiin dramaattinen ja pitkä väittely, joka siirtyi henkilökohtaisuuksien tasolle ja johti Bergrothin välirikkoon monien entisten arvovaltaisten tukijoiden kanssa. Näyte Rosenqvistin vastauksesta Bergrothille vuonna 1895.
Muutama sana pastori Elis Bergrothin vastauksen johdosta minun vastalauseeseeni Vartijan viime numerossa.
Allekirjoittanut oli pakotettu Vartijan viime numerossa. panemaan jyrkän vastalauseen pastori Bergrothin Vartijan maaliskuun numerossa kirjoittamaa perin väärää esitystä vastaan minun suhteestani raamattuun. Pastori Bergroth vastauksessaan tämän vastalauseen johdosta ei ole omaa esitystänsä oikeaksi todistanut eikä myöskään sitä peruuttanut. Sen sijaan hän rohkeasti luulottelee että minä muka olisin tehnyt "keikauksen" teoloogisessa kannassani sekä väittää nyt saaneensa piispa Johanssonin puolelleen minua vastaan. Vastaus sisältää muutoin persoonallisia syytöksiä ja poikamaisuuksia, jotka eivät suinkaan enennä mainitun kirjoituksen arvoa.
Niin vähän kun pastori B:n vastauksessa onkaan ainetta objektiiviseen ja asialliseen keskusteluun, luulen kuitenkin olevani pakotettu muutamin sanoin kajoomaan pariin yksityiskohtaan.
Pastori olettaa minun muka tehneeni keikauksen, koska minä nyt olen selittänyt varmasti seisovani Kübelin esittämällä positiivisen teologian kannalla. Mitä on vastattava tuollaisiin ajattelemattomiin luulotteluihin? Luulisi tavallisen ritarillisuuden estävän tuollaista kirjoitustapaa. Minulla on kuitenkin oikeus nyt ja edelleenkin väittää, kunnes pastori B. asiallisella ja objektiivisella tavalla on osottanut vastakohdan, että minun kantani professoriväitöksessäni ehdottomasti on sama kuin Kübelin esittämä positiivinen kanta.
Pastori B. on aivan kokonaan väärin käyttänyt piispa Johanssonin lausuntoja viime Vartijassa. Hän on esittänyt asian ikäänkuin hän olisi saanut piispa J. puolelleen minua vastaan, ja ilo tästä näkyy olevan suuri. Tämä ilo on kuitenkin melkoisesti hätäiltyä. Hän unhottaa piispa J:n nimenomaan sanoneen "ettei minun väitöskirjani anna aihetta niihin syytöksiin, joita pastori B. tekee." Hän unhottaa että piispa J. juuri hänestä itsestään on sanonut: "pastori on aivan hyvä teoloogisen suunnan edustaja", ja että hän tämän suunnan "ulkokullailemista" ja muita synnintekoja vastaan panee vakavan vastalauseen. Tämän unhottaa herra pastori ja sen sijaan vetoo useihin piispa J:n sanoihin muka koskevina minun kantaani ja väitöskirjaani, vaikka ne eivät laisinkaan ole tarkoitetut minua vastaan, ja kirjoittaa sitten: "Ankarampaa tuomiota tuon apologetisen väitöskirjan lauseista ei kenkään ennen ole antanut!"
Ainoa mitä piispa J. viime Vartijassa on sanonut minun väitöskirjastani - paitsi että hän kumosi pastori B:n väärät syytökset perusteettomina - on että siinä "esiintyi muutamia lauseita inspiratsioonista, joita lauseita raamatullinen suunta ei ole hyväksynyt." Tämä on kaikki ja tämä ei ole mikään "tuomio", vielä vähemmän mikään "ankara tuomio." Mutta pastori B:n teoloogiselle konstruktsiooneille ei tämä tietysti ole kylliksi. Pastori B:n pitäisi tietämän, että tuskin yhtään vähänkin itsenäistä teoloogista teosta löytyy, jossa ei raamatullinen suunta tai joku muu suunta löytäisi "muutamia lauseita", joita se puoleltaan ei voi hyväksyä.
Jokainen ajatteleva lukija huomannee päivän selvään, kuinka huonosti pastori B. onnistuu, kun hän yrittää päästä siitä ilmeisestä ristiriidasta, joka on olemassa hänen Väktarenissa keväällä 1894 kirjoittamiensa lauseiden ja hänen esityksensä välillä minun teoloogisesta kannastani Vartijassa, eikä siis siihen tarvitse monta sanaa uhrata. Pastori B. väittää nimittäin Väktarenissa puhuneensa ainoastaan minun persoonallisesta uskonelämästäni; minun ei tarvitse tämän kumoamiseksi muuta kuin vaan vielä kerran viitata Väktarenista lainattujen sanojen alkuosaan: Professor R. har nu närmare framstält sitt förhållande till bibelordet (siis: professori R. on nyt tarkemmin esittänyt persoonallisen uskonelämänsä!) hvarom först och sist frågan gälde (koko polemiikki Väktarenissa koski siis minun persoonallista uskonelämääni!) En sak har under diskussionen ovedersägligen framgått för alla, den att prof. R. i religiösa frågor (mitä merkitsevät sanat "under diskussionen framgått för alla" ja "religiösa frågor", jos kerran kysymys nimenomaan koski minun persoonallista uskonelämääni) helt vill böja sig under bibelordet och att han icke blyges att bekänna Kristi evangelium" j. n. e.
Yhtä ja toista olisi vielä sanottavaa, mutta minä tahdon kajota ainoastaan seuraavaan kohtaan. Pastori B. kirjoittaa muun ohessa: "Mutta tämä ei estä minua luulemasta, että teidän edustamasta teoloogisesta kannasta *), varsinkin ennenkuin olette määritelleet kuinka pitkälle tuo inhimillinen puoli raamatussa ulottuu, voidaan vetää ja jo on vedetty johtopäätöksiä, joita itse ette hyväksy ettekä tahtoisi vedetyksi." Ensiksi olkoon huomautettu, että pastori B:n varmuus on vähän peräytynyt. Puhutaan nyt vaan "luulemisesta." Mutta mitä nyt tulee kysymykseen "kuinka pitkälle tuo inhimillinen puoli raamatussa ulottuu", pyydän ensin antaa kysymykselle, tarkan ja oikean muodon ja sitte siihen vastata. Kysymyksen sekä muodostelun että vastauksen otan raamatullisen suunnan perustajalta J. T. Beck'iltä; tässähän asiassa pastori B. nyt erittäin luottaa mainittuun suuntaan. Beck asettaaa kysymyksen näin "Welches sind die Grenzen des individuellen Geisteswissens? Wo hört das durch Inspiration vermittelte Wissen und so das demselben entsprechende Zeugniss auf?" Vastauksen kysymykseen saamme lyhyimmässä ja tarkimmassa muodossa Beck'in teoksesta: "System der Christlichen Lehre:" Inspiratsiooni ulottuu – sanotaan siellä – "nur auf die göttlichen Reichsgeheimnisse, die geistliche Wahrheit; auf das Aeusserliche und Menschliche nur, so weit es mit Ersterem in wesentlichem Zusammenhang steht, sie erhebt ihre Organe hierin zu einer gegenüber aller Menschenweisheit uberschwänglichen Erkenntniss in das volle Licht der Wahrheit, unterrichtet sie aber nicht in Dingen und bewahrt sie nicht vor Fehlgriffen, die zu dieser geistlichen Wahrheit völlig gleichgültig sich verhalten und dem gemeinen Erlernen und Wissen anheimfallen, wie chronologische, topographische, rein weltlich historische Gegenstände. –" Minä puolestani yhdyn sitä mieluummin tähän Beckin vastaukseen, koska väitöskirjassani olen asettunut juuri mainitussa vastauksessa lausutulle periaatteelliselle kannalle. Ja uskallan väittää, että tämä kanta on raamatun, niinkuin se oli Lutheruksenkin.. Voisin tässäkin viitata Kübeliin, mutta pastori B. itse on luvannut kuvata Kübelin katsantokantaa. Mutta mikä on pastori B:n oma kanta tässä kysymyksessä? Luuleeko hän ehkä inspiratsioonikysymyksen tulevan selvitetyksi sillä, että joku sanoo itse kuuluvansa siihen suuntaan, joka "julistaa palottelematonta Raamattua ja samaan pyhään kirjaan koettaa johdattaa kansaa", samalla kun hän vastustajiansa vastaan heittää perättömiä syytöksiä?G. G. Rosenqvist.